Hallitukselta keppiä ja porkkanaa hyvinvointialueille

Hyvinvointialueilla tehtävien uudistusten yhteydessä pitää kuunnella myös asiakkaiden mielipidettä. Kuva: Sanne Katainen

Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen uudistus (sote) tuli voimaan kaksi ja puoli vuotta sitten. Uudistus on suurimpia, mitä Suomessa on tehty. Uudistamisen tarpeesta on ollut laaja yksimielisyys.

Uudistuksen vaikeudesta kertoo, että sitä tehtiin kymmenen vuotta ja kaikki eduskuntapuolueet olivat vuorollaan sitä hallituksessa tekemässä. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus kaatui loppumetreillä, koska perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt hallituksen sote-esitystä.

Uudistuksessa vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyi kunnilta 21 hyvinvointialueelle. Hyvinvointialueille siirtyi palvelujen järjestämisvastuun lisäksi kunnilta paljon erilaisia sopimuksia ja omaisuutta. Myös merkittävällä osalla kuntien ja kuntayhtymien työntekijöistä työnantaja vaihtui.

Jo päätöstä tehtäessä oli selvä, ettei uudistus tule kerralla valmiiksi, vaan se todella alkoi 1. tammikuuta 2023. Uudistus on jatkuva prosessi. Tavoitteena oli ja on edelleen parantaa palveluiden saatavuutta ja vähentää ihmisten välisiä terveys- ja hyvinvointieroja.

Tavoitteet eivät ole toteutuneet ja lähes kaikki hyvinvointialueet kärsivät kroonisesta rahapulasta. Uhkana on ollut joutuminen valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn eli tarkkailuluokalle. Tilanne on samantyyppinen, mikä uhkasi Suomea hiljattain EU-komission taholta valtiota liiallisen velkaantumisen takia.

Vaikka kaikki rajat ylittyivät reippaasti, Suomi ei joutunut tarkkailuluokalle, mutta kolme hyvinvointialuetta joutuu. Valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn joutuvat Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen ja Lapin hyvinvointialueet.

Valtiovarainministeriö asettama arviointiryhmän tekee ehdotukset toimista, joilla turvataan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen palvelut että hyvinvointialueen talous.

Arviointimenettelyyn joutuminen ei tullut yllätyksenä Lapin aluevaltuuston puheenjohtajalle Johanna Ojala-Niemelälle (sd.). Hänen mukaansa rahoituslaskelma ei kohdellut aluetta alunperinkään hyvin, eikä Lapin erityispiirteitä ole huomioitu.

Ojala-Niemelä muistuttaa, että Etelä-Suomen säästökeinot eivät toimi Lapissa pitkien välimatkojen vuoksi. Esimerkiksi Kemijärveltä tai Sodankylästä tai Inarista ei voi lopettaa mitään, koska välimatkat muodostuisivat ihmisille kohtuuttomiksi. (Yle 17.6.)

Menettely voi tarkoittaa jopa uusia aluejakoja. Jos aluejakoja jouduttaisiin katsomaan uudestaan, Ojala-Niemelän mielestä Lappi jauhautuisi kuin myllynkiven rattaissa.

Alue- ja kuntaministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok.) mukaan arviomenettely vie alueelta päätösvaltaan ja siinä puututaan alueellisen itsehallintoon.

Valtio voi tarjoa joillekin hyvinvointialueille kepin sijaan myös porkkanaa. Valtiovarainministeriössä valmistellaan harkinnanvaraista kahden vuoden lisäaikaa alijäämän kattamisvelvoitteeseen vuoteen 2028 saakka. Mitä niille alueille tehdään, joille lisäaikaa ei myönnetä?

Ikosen mielestä lisäaika on ensisijainen keino hoitaa alijäämien kattaminen, ei lisärahoitus.

Nyt hyvinvointialueiden pitäisi kattaa alijäämänsä ensi vuoden loppuun mennessä, mutta tietyin ehdoin lisäaikaa voisi saada vuoteen 2028 asti. Tämä vaatisi, ettei alueelle kerry enää uutta alijäämää tänä vuonna.

Lisäajan myöntäminen alijäämien kattamiseen olisi hallitukselta oikeansuuntainen päätös. Jotta tavoite parantaa palveluiden saatavuutta toteutuisi, on uudistukselle annettava aikaa.

Sopiva yhdistelmä keppiä ja porkkanaa patistaa alueita tehostamaan palvelujen tuottamista. Valtion ja hyvinvointialueiden on yhdessä huolehdittava, että asiakkaiden tarvitsemat palvelut tulevat kunnolla hoidettua. Sitä varten hyvinvointialueet ovat olemassa.