Kotimaiset porkkanat loppuvat kohta kaupasta – ruokavienti on tärkeä osa huoltovarmuutta

Kotimaisen porkkanan arvioidaan loppuvan kaupan hyllyistä huhtikuun aikana. Kuva: Jarkko Sirkiä

Viime satokausi oli juuresten viljelyssä poikkeuksellisen haastava. Kesällä tilanne näytti vielä hyvältä, mutta syksyn rankat sateet tekivät sadonkorjuusta miltei mahdotonta. Tuhon viimeistelivät vesisateen päälle iskeneet pakkaset. Korjatustakin sadosta iso osa on pilaantunut varastossa. Tilanteen seurauksena Suomessa keväällä joudutaan tuontijuuresten varaan. Sadon menettäneille tuottajille kyse on valtavista tappioista.

Vihannes-Laitilan markkinointipäällikkö Jari Mämmi kertoo, että yritys joutui tuomaan ensimmäiset erät isoa teollisuus- ja kuorintaporkkanaa jo tammikuussa. Vähittäiskauppaan menevä kotimainen porkkanakin alkaa kevään edetessä loppua. MTK:n puutarha-asioiden asiantuntija Mika Virtanen arvioi kotimaisen porkkanan loppuvan huhtikuussa. Kaalia riittää, mutta sipuli loppunee toukokuussa (MT 20.3.).

Satokausi oli hankala myös muissa Pohjoismaissa. Kaupan hyllyjä täytetään kevään mittaan eteläisen Euroopan tuotteilla. Niukkuus on nostanut hinnat pilviin. Niistä hyötyvät ne harvat tuottajat, joilla tavaraa jäi varastoon. Kuluttajille on keväällä tarjolla kallista tuontiporkkanaa. Jos ulkomaankauppa syystä tai toisesta häiriintyisi, olisi tarjolla vain tyhjiä hyllyjä.

Vientiin ei ole vihanneksia juuri riittänyt, muuten viime vuosi oli ruokaviennissä kaksijakoinen. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vienti Suomesta kasvoi viime vuonna kiloina, mutta laski euroina. Viljan vienti vahvistui suhteellisesti eniten, sekä kiloissa että euroissa mitattuna. Molemmat olivat puolitoistakertaisia edellisvuoteen verrattuna. Kaikkiaan elintarvikkeita vietiin Suomesta ulkomaille lähes 2,2 miljardin euron arvosta. Tuonnin arvo oli 6,8 miljardia euroa. Viennin kannalta Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat Ruotsi, Viro ja Saksa (MT 20.3.).

Viennin arvon lasku johtuu pitkälti markkinahintojen alenemisesta. Samalla se kertoo suomalaisen ruokaviennin perusongelmasta. Tuotteet eivät ole riittävän pitkälle jalostettuja, eikä kaivattua lisäarvoa synny riittävästi. Juuresmarkkinan tilanne osoittaa kuitenkin konkreettisesti miksi ruokavienti on keskeinen osa huoltovarmuutta. Jos tuotanto mitoitetaan kotimaisen kysynnän varaan, johtaa katovuosi huoltovarmuuden pettämiseen.