Venäjän kanssa on uskallettava puhua

Venäjä kiristää uudelleen ilmapiiriä Itä-Ukrainassa. Maan oman ilmoituksen mukaan se vastaa ja varautuu ukrainalaisten vihamielisiin toimiin. Ulkopuolisten tarkkailijoiden mukaan näitä ei ole havaittavissa. Vertaus Mainilan laukauksiin tuntuu turhankin osuvalta.

Mihin presidentti Vladimir Putin toiminnallaan tähtää, on epäselvää. Silti jo tähänastiset toimet ovat kiristäneet Venäjän ja lännen välit taas kriisitilaan.

Kun Venäjä käyttäytyy arvaamattomasti, huoli naapurimaissa ymmärrettävästi lisääntyy. Tällä kertaa siihen on aiempaa enemmän aihetta. Krimin miehityksen jälkeen ilmapiirissä on ollut harvoja myönteisiä merkkejä. Venäjä on suhtautunut kriittisesti myös Minskin sopimukseen. Tämä on ollut käytännössä ainoa hanke, jossa Ukrainan ja Venäjän välistä tilannetta on yritetty sovitella.

Jos Minskin sopimukseen ei enää pyritä, edessä on pahimmassa tapauksessa uusi sota. Tällä hetkellä jäätynyt konfliktikin tuntuu hyvältä ratkaisulta. Tämä on mahdollisesti ollut myös Venäjän tavoite. Se varmistaa geopoliittiset valloituksensa hitaasti hivuttamalla.

Kuvaan kuuluu, että samaan aikaan kun Minskin sopimusta Moskovassa arvostellaan, ulkoministeri Sergei Lavrov antaa lausuntoja, joissa sopimusta ja diplomaattisuhteita Ukrainan kanssa pidetään tärkeänä. Venäjä aiheuttaa hämmennystä tahallaan. Se laskee kestävänsä epäselvää tilannetta Ukrainaa ja länttä paremmin. Näin onkin, kun se saa itse määritellä tapahtumien tahdin.

Suomen kannalta tilanne on tietysti ongelmallinen. Meillä on puolustettavana 1 300 kilometriä maarajaa erittäin epävarman naapurin kanssa. Useilla suomalaisyrityksillä on merkittäviä liiketoimia itänaapurissa. Yksin Fortumilla on huolenaan useiden miljardien eurojen investoinnit Venäjällä. Venäjän viennin tyrehtymisestä ja maan talouskriisistä kärsivät myös monet kotimarkkinayritykset. Muun muassa kotimaiset maitotilat ovat ajautuneet kannattavuuskriisiin EU-pakotteita seuranneen viennin tyrehdyttyä.

Nykyisessä tilanteessa EU:n ja Venäjän väliset pakotteet alkavat muistuttaa jäätynyttä konfliktia. On erittäin vaikea nähdä tietä pakotekierteestä ulos. Suomi on perustellusti pysynyt tiukasti mukana pakoterintamassa. Samalla kotimaiset yritykset ovat eurooppalaisten kilpailjoidensa tavoin pyrkineet pelastamaan Venäjän bisneksistä sen, mitä pelastettavissa on.

Suomi ja erityisesti presidentti Sauli Niinistö ovat myös pitäneet yhteyden Moskovaan auki. Putin vieraili heinäkuussa Niinistön vieraana Kultarannassa. Niinistö on myös ollut aloitteellinen esittäessään toimia, joilla uhkaavia tilanteita Naton ja Venäjän välillä voitaisiin ennakolta estää.

Suomen rooli on saanut osakseen myös arvostelua. Äänenpainoja, joissa Suomea on arvosteltu on kuulunut Ruotsista. Sunnuntain Helsingin Sanomissa arvioitiin Venäjän hyödyntävän Niinistön aloitetta.

Tämä kuulostaa omituiselta. Nykyinen Venäjä toimii arvaamattomasti. Sen toimiin ei voi entisellä tavalla luottaa. Se myös käyttää omassa sisäisessä propagandassaan hyödyksi kaikkea, mitä maan johto haluaa. Tämän edessä ei saa jähmettyä eikä sitä saa pelätä.

On päivän selvää, etteivät yhteydet Venäjän kanssa merkitse sitä, että Suomi hyväksyisi itänaapurin toimet. Yhtä selvää on, että harkitut kontaktit, josta Suomi on vielä hyvin informoinut kumppaninsa voivat olla hyödyksi paitsi Suomelle myös lännelle.

Venäjän toimista on pahimmassa tapauksessa nähty vasta esinäytös. Kaikki informaatio jatkosta on hyödyllistä. Tällä hetkellä Venäjä ei tunnu olevan sovitteluun valmis, mutta sekin aika saattaa tulla. Keskusteluyhteys Moskovaan on hyvä pitää elossa. Se on lopulta ratkaisun ydin.