Lisää vaatimuksia ruuantuotannolle ‒ mistä löytyy maksaja

Broilerintuotantoon halutaan uutta säätelyä. Käykö tässäkin niin kuin usein ennenkin, ettei tilaaja maksa, vaan lasku jää tuottajalle? Kuva: Johannes Tervo

Eurooppalaiset eläinsuojelu- ja eläinoikeusjärjestöt ovat kehitelleet sitoumuksen, jolla halutaan parantaa broilereiden hyvinvointia. ECC-sitoumuksen voivat tehdä esimerkiksi vähittäiskaupat ja suurkeittiöt. Mukaan lähtevät toimijat sitoutuvat noudattamaan ECC.n laatimia kriteereitä, jotka ovat EU:n määräyksiä tiukempia. Yksi vaatimus on hidaskasvuiset broilerit. (MT 25.4.)

Vaikka suomalaisilla tiloilla broilereiden hyvinvointia seurataan nykyisellään tarkasti, aina löytyy parantamisen varaa. ECC:n esille tuoma tavoite on periaatteessa hyvä, mutta se unohtaa kokonaisuuden. Ruuantuotannonkin vastuullisuus koostuu monista eri tekijöistä. ECC:n vaatimuksista unohtuvat sosiaaliset, taloudelliset sekä ympäristölliset seikat. Myöskään ruokaturvaa ja huoltovarmuutta ei oteta huomioon.

Oikeutta eläimille -järjestön Kristo Muurimaan mielestä tuontiliha on monissa tapauksissa parempi vaihtoehto etenkin eläinten hyvinvoinnin kannalta. Hänen mukaansa tuottajien muutoshaluttomuuden vuoksi kotimainen eläintuotanto ja lainsäädäntö ovat jääneet tehotuotantolinjauksen vangiksi. Muurimaan on oikeassa siinä, että Suomessa yrityksillä on valikoimansa osalta paljon valtaa. Se näkyy ruokaketjun tulonjaossa.

Euroopan siipikarja-alan järjestön mukaan ECC-sitoumuksen mukainen tuotanto tarvitsisi lisää tuotantotilaa, veden ja rehun kulutus kasvaisivat samoin kuin kasvihuonepäästöt. Nämä tarkoittavat, että tuotantokustannukset nousisivat rajusti. Myös lihan tuotanto vähenisi, mikä lienee päätarkoituskin.

Olennainen kysymys on, mistä löytyy maksajat. Hidaskasvuista broileria on kokeiltu Suomessa kymmenkunta vuotta sitten, mutta tuotanto hiipui, koska kuluttajat eivät ostaneet kalliimpaa tuotetta.

Järjestelmän uskottavuuden kannalta ECC-sitoumukseen mukaan lähtijöiden olisi sitouduttava maksamaan lihasta myös tuotantovaatimusten mukainen hinta. Muuten kyseessä on eräänlaisesta viherpesusta tuottajien kustannuksella. Tuottajia on turha syyllistää, koska he tuottavat sitä, mitä halutaan, kunhan siitä saa kohtuullisen palkan.

Uusien vaatimusten sijaan voisi viimein huolehtia, että tuontiruualta vaaditaan kaikki samat kriteerit kuin kotimaiselta tuotannolta.