Turvallisuus palasi asialistan kärkeen

Suomi sai maanantaina mieluisan vieraan, kun Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves aloitti virallisen valtiovierailunsa. Pienten veljeskansojen erityissuhde on kestänyt tiiviinä maiden historian dramaattisista eroista huolimatta.

Virolle avautui tie itsenäisyyden palauttamiseen elokuussa 1991, kun Neuvostoliitto alkoi luhistua. Aggressiivisen suurvallan 50 vuotta kestänyt miehitys ei pystynyt murentamaan omaa tahtoa. Viro – kuten muutkin Baltian maat – käytti tilaisuutensa.

Viro valitsi politiikassaan nopeasti linjan, jota se on seurannut määrätietoisesti jo yli 20 vuotta. Sosialismin rakenteiden purkua seurasi yksi maailman vapaimmista markkinatalouksista sekä voimakas länsiliittoutuminen.

Sisäisistä ristiriidoista ja ongelmista huolimatta Virosta tuli 1990- ja 2000-luvun talousihme. Sen kansantalous paukutti kaksinumeroisia kasvulukuja, ja maa liittyi nopealla tahdilla EU:hun ja sotilasliitto Natoon. Euron Viro otti käyttöönsä yhteisvaluutan kriisistä huolimatta vuonna 2011.

Neuvostoliiton hajoaminen lopetti Euroopan kahtiajaon lisäksi kylmän sodan aikakauden. Maailmaa pelossa pitänyt sotilaallinen jännite vaihtui osapuolten taloudelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön.

Liennytyksen keskellä moni saattoi jopa ihmetellä Viron integraatiointoa. Se halusi kiistattoman itärajan ja kiistattomat sopimukset kuulumisestaan eurooppalaisten länsimaiden joukkoon.

Ukrainan kriisi on talven ja kevään aikana muuttanut kaiken. Euroopassa puhaltavat taas kylmän sodan tuulet, kun Venäjä ja länsimaat pyrkivät vaikuttamaan Ukrainan kohtaloihin.

Ukrainan kriisi vaikuttaa keskeisesti myös presidentti Ilveksen vierailun sisältöihin. Euroopan turvallisuus ja EU:n Venäjä-suhde ovat pääaiheita – Suomen ja Viron keskinäisen suhteen kiittelyyn aikaa jää vähemmän.

Venäjän sekä siihen kohdistettavien EU:n talouspakotteiden merkitys on suuri sekä Suomelle että Virolle. Tämä seikka nousi esille myös Ilveksen ja tätä isännöivän tasavallan presidentti Sauli Niinistön tiistaisessa tiedotustilaisuudessa.

Presidentit muistuttivat kuitenkin aiheellisesti, että talous on kriisissä vain yksi ulottuvuus. Sota Ukrainassa johtaisi todennäköisesti myös mittavaan pakolaisongelmaan, jonka kustannukset olisivat aivan toista luokkaa. Sodan kustannuksia ei voi edes rahassa mitata.

Maiden erilainen lähihistoria on Suomen ja Viron osalta johtanut myös erilaisiin turvallisuusratkaisuihin. Molemmilla on ollut valinnoilleen perusteet.

Viro aavisti, ettei Venäjä voimistuttuaan tyytyisi perinteisen vaikutuspiirinsä murenemiseen. Tänä päivänä on helppo ymmärtää Viron kiire länsi-integraatioon Naton turvatakuita myöten.

Viime sodissa itsenäisyytensä säilyttänyt Suomi on puolestaan luottanut vahvaan asevelvollisuusarmeijaan ja samalla halunnut pysyä kriiseissä sovittelijan roolissa. EU-jäsenenä Suomi ei ole puolueeton, mutta sotilaallista liittoutumista kansalaismielipide edelleen karttelee.

Kyselyissä suomalaisten puolustustahto on poikkeuksellisen korkea ja liittoutumisen pelätään sitovan Suomen osapuoleksi kaukaisissa kriiseissä. Siksi Nato-optio on pidetty mapissa.

Kun Euroopassa jälleen siirrellään rajoja väkivallan uhalla, joutuu jokainen maa pohtimaan omien rajojensa koskemattomuutta. Tätä pohdintaa ei käydä julkisesti, mutta varmasti sillä oli keskeinen sija myös Ilveksen ja Niinistön tapaamisessa.