Nuotio ei paperia kaipaa

Mitä kesä olisi ilman grillaamista? Ajattelisin, että grillauksessakin liike on melkeinpä yhtä tärkeä kuin päämäärä.

Kesäillan päivällinen alkaa hahmottua päässä, kun vene on vielä liikkeellä. Rantautumisen jälkeen ruuanlaittoon kuuluvat valmistelut on tehtävä huolella. Grillipaikalle ei pidä mennä hosuen.

Eväskoriin pitää pakata kaikki tarvittava, jotta välttää ylimääräisen kävelyn grillipaikan ja veneen välillä. Kun grillauksessa pääsee vauhtiin, ei voi olla ärsyttävämpää kuin noutaa puuttuvia tavaroita, suolaa tai pippuria kesken tärkeän rituaalin.

Mahdollisuuksien mukaan grillini lämpenee haloilla. Joskus on pakko käyttää hiiliä. Nuotioon pilkon mieluusti itse tarvittavat klapit. Jos nuotio ei syty yhdellä tikulla, on otettava ensi kerralla rauhallisemmin. Nuotio ei tarvitse paperia, korkeintaan muutaman kiehisen.

Alussa pitää polttaa reilusti puuta, jotta grilliin saa hyvän hiilloksen. Hosua ei pidä. Montakohan kertaa grillauksen päätteeksi totean, että nyt olisi hyvä hetki aloittaa, kun hiillos kohenee parhaimpaan lämpöön.

Sitten varsinaiseen reseptiin. Jos kalaonnea on ollut, paistan kalat kokonaisina halsterilla. Pienet siiat ovat parhaimmillaan heti grillauksen jälkeen. Kalan kylkeen kelpaa varhaiskaali. Pilkon ison palasen kaalia ja paistan sen pannulla grillin lämmössä voin sekä kesä- ja valkosipulin kera.

Onneksi kohta on taas viikonloppu ja purjehdus odottaa.