Kananmunan terveysvaikutukset näyttävät liikkuvan suuntaan ja toiseen – Miksi munan tutkiminen on niin vaikeaa?

Suomi on kananmunien suhteen omavarainen. Kaupassa kuorimunat ovat aina kotimaisia. Kuva: Sanne Katainen

Tuore tutkimus kertoo, että kananmunan syönti voi vähentää kakkostyypin diabeteksen riskiä. Toinen tutkimus varoittaa runsaan munansyönnin olevan yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin. Kolmannessa kananmunan ei ole havaittu olevan yhteydessä kohonneeseen aivoinfarktin riskiin. Ja niin edelleen.

Kananmuna on lähes jokaisen kotitalouden perustuote. Käsitys sen terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä on vaihdellut vuosikymmenten mittaan paljon. Tuoreetkin tutkimukset antavat eriäviä arvioita munien vaikutuksesta hyvinvointiin.

Vuonna 1968 Yhdysvaltain terveysviranomaiset antoivat ravitsemussuosituksen, jonka mukaan ihmisen tulisi syödä alle 300 milligrammaa kolesterolia päivässä. Kananmunaa suositeltiin syötäväksi enintään kolme kappaletta viikossa.

”Silloin katsottiin kananmunan ravintosisältöä ja tehtiin sen perusteella ravintosuositus. Sen aikaisessa tutkimuksessa ei selvitetty, mitä kananmunien syönti oikeasti tekee terveydelle”, kertoo Itä-Suomen yliopiston ravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen.

Kuluneiden noin viiden vuoden aikana kananmunan maine on kuitenkin parantunut. Hätäisimmät ovat ehtineet nimetä sen jo superruuaksi. Myös Virtasen tutkimusryhmä on ottanut kananmunan tarkasteluun. He huomasivat, että neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä oli 41 prosenttia pienempi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen kuin yhden munan viikossa syövillä miehillä.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat havainneet, että munien syönti saattaa pienentää riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen. Kuva: Sanne Katainen

Tämän yhteyden huomaaminen ei kuitenkaan vielä tarkoita syy-seuraussuhdetta.

Tänä keväänä julkaistu suuri – Virtasen mielestä hyvin toteutettu – yhdysvaltalaistutkimus havaitsi runsaan kananmunansyönnin puolestaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin. Miksi?

Nykyisin ravitsemustutkimusta tehdään pääsääntöisesti kahdella tavalla, kokeellisen tutkimuksen ja väestötutkimuksen keinoin. Kokeellisissa tutkimuksissa verrokkiryhmälle syötetään jotain ruoka-ainetta esimerkiksi kolmen viikon ajan. Sitten katsotaan, miten heidän kehonsa reagoi kyseiseen elintarvikkeeseen. Tulosta verrataan ryhmään, joka käyttää elintarviketta hyvin vähän tai ei lainkaan.

Väestötutkimuksissa taas seurataan laajaa ihmisjoukkoa pitkällä aikavälillä. Heidän ruokailutottumuksensa kirjataan ylös ja seurataan, sairastuvatko he esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin.

Yhdysvaltalaistutkimus toteutettiin viimeksi mainitulla menetelmällä. Joukko chicagolaisia tutkijoita tarkasteli kuuden aiemman tutkimusten perusteella 29 615 aikuisen ruokavalion kolesterolimääriä ja omia arvioita päivittäisestä munansyönnistä. Tutkimusten seuranta-aika oli keskimäärin 17 ja puoli vuotta.

Havaittiin, että kananmunasyönti todella oli merkitsevällä tavalla yhteydessä kohonneeseen sydän- ja verisuonisairauksien sekä kuoleman riskiin.

Silti edes parasta mahdollista tieteellistä käytäntöä seuraava tutkimus ei voi ottaa huomioon kaikkea. Yhdysvalloissa tutkijoita kiinnostivat nimenomaan kananmunan terveysvaikutukset. Siksi he keskittyivät tutkimusaineistossa niihin. Kun he ottivat huomioon muut ravinnon kolesterolilähteet, kananmunan yhteys sydän- ja verisuonitauteihin ei enää ollutkaan tilastollisesti merkittävä.

Tavat tutkia ravintoaineiden vaikutuksia ihmiseen vaihtelevat. Siksi myös tulokset ovat erilaisia. Yksi tapa ei kuitenkaan ole toista huonompi. Kuva: Sanne Katainen

Paljon munia syöneet saattoivat siis syödä kananmunan lisäksi esimerkiksi runsaasti lihaa ja maitorasvoja, jotka ovat kananmunan ohella kolesterolin lähteitä. Se saattaa selittää, miksi runsaan kananmunansyönnin on havaittu olevan Yhdysvalloissa terveyshaitta, mutta muualla jopa terveydelle hyödyllistä.

”Yhdysvalloissa runsas kananmunansyönti saattaa olla yhteydessä myös muuten epäterveellisiin elämäntapoihin kuten tupakointiin ja vähäiseen liikuntaan”, Virtanen pohtii.

Hänen mukaansa terveysvaikutusten todentamiseksi olisi tehtävä kokeellisia tutkimuksia. Niissä yhdelle ryhmälle syötettäisiin paljon ja toiselle ryhmälle vähän kananmunia. Sitten tehtäisiin kattavia mittauksia ja määrityksiä ja selvitettäisiin, mitä kananmuna tarkalleen ottaen tekee ihmisen elimistölle. Kokeellisissa tutkimuksissa muut mahdollisesti vaikuttavat tekijät on poistettu tutkimusasetelmasta. Näin syy-seuraussuhde voidaan näyttää toteen.

Yhdysvalloissa ravinnon kolesteroli on puheenaihe aivan eri tavalla kuin Suomessa. Vuonna 2010 maassa luovuttiin 300 milligramman päivittäisestä kolesterolisuosituksesta. Nykysuosituksissa kolesterolia tulisi syödä mahdollisimman vähän.

Suomessa on aiemmin ollut sama 300 milligramman suositus, mutta meilläkin siitä on luovuttu.

Suomessa määrälliset suositukset on suunnattu sepel- tai muita valtimotauteja sairastaville ja niille, joilla veren kolesteroli on koholla. Heitä kehotetaan rajoittamaan ravinnon kolesteroli 200 milligrammaan päivässä ja kananmunankeltuaisten määrä enintään kolmeen tai neljään viikossa.

”Me olemme kaikki geneettisesti hieman erilaisia, joten kaikenkattavia kolesterolisuosituksia ei ole mahdollista tehdä”, kertoo Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Tuija Pusa.

Hän mainitsee niin kutsutun annos-vastesuhteen, joka määräytyy osin perinnöllisesti. Suhde kertoo kuinka eri aineet, esimerkiksi ruuan kolesteroli, imeytyvät verenkiertoon ja kuinka voimakkaasti ne vaikuttavat.

Suhde vaihtelee ihmisestä toiseen, ja jotkut ovat luonnostaan herkempiä kolesterolille kuin toiset.

Kananmunalla on selvästi pienempi ilmastovaikutus kuin lihalla tai juustolla. Kuva: Sanne Katainen

Esimerkiksi Suomessa noin joka kolmas ihminen kantaa Apolipoproteiini E4 -geeniä, joka herkistää ravinnon kolesterolille. Geenin on havaittu olevan yhteydessä myös esimerkiksi Alzheimerin tautiin. Samainen Apo E4 on ollut myös Jyrki Virtasen tutkimusryhmän kiinnostuksen kohteena. He eivät ole havainneet ravinnon kolesterolin lisäävän dementian tai sydäninfarktin riskiä edes geeniä kantavissa ihmisissä.

Pusa huomauttaa, että suurissa väestötutkimuksissa – sellaisissa kuin Chicagossakin tehtiin – ei olisi edes mahdollista eritellä yksittäisen tutkimukseen osallistuvan ihmisen geenien vaikutusta. Tutkittavat kun eivät välttämättä osaisi kertoa asiasta edes kysyttäessä.

Väestötutkimusten etu on kuitenkin se, että ne voivat johdattaa tutkijat jonkun ravintoaineen riskien tai hyötyjen äärelle. Voidaan esimerkiksi huomata, että runsaasti munia syövien terveys poikkeaa vähän munia syövien terveydestä. Sen jälkeen voidaan ottaa käyttöön kokeelliset menetelmät.

Munien sisältämä kolesteroli on kuitenkin vain yksi juonne terveysvaikutuksista käytävässä tieteellisessä keskustelussa. Sekä Sydänliiton Pusa että ravitsemustutkija Virtanen tähdentävät kananmunan olevan erinomainen ravinteiden lähde.

Kananmuna sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat vitamiinit, C-vitamiinia lukuun ottamatta. Siitä saa myös kaikki tärkeimmät valkuaisaineet.

Suomessa kaupasta saatavat kuorimunat ovat kaiken lisäksi aina kotimaisia, ja Suomi on munien suhteen omavarainen. Kirsikkana kakun päällä ovat kananmunan ilmastovaikutukset. Ne ovat selvästi pienemmät kuin lihalla tai juustolla.

Vuoden 2019 kevätpuolella arvostettu tiedelehti The Lancet julkaisi planetaarisen lautasmallin. Se oli laajan tutkijajoukon yhteisymmärrykseen perustuva ravinto-ohje, joka ilmoitettiin sekä planeetan että ihmisen terveyden kannalta parhaaksi mahdolliseksi.

Esimerkiksi WWF laati oman ravintosuosituksensa pitkälti planetaarisen lautasmallin pohjalta.

Jyrki Virtanen kertoo olleensa yllättynyt mallin kananmunia koskevasta linjauksesta. Sen mukaan munia tulisi syödä korkeintaan 6 kappaletta kuukaudessa.

”Minä ja moni muu olemme ihmetelleet kananmunan vähäisyyttä planetaarisessa lautasmallissa. Julkaisussa sanottiin, että näyttö kananmunan haitallisuudesta terveydelle on vähäinen, eikä ilmastovaikutuskaan ole yhtä suuri kuin muissa eläinperäisissä tuotteissa.”

Kananmuna on Virtasen mukaan poikkeuksellinen elintarvike. Siitä on kirjoitettu viime vuosina hyllymetreittäin. Tutkijat eivät siitä huolimatta ole yksimielisiä sen vaikutuksista ihmisen terveyteen.

Tiedeyhteisön ulkopuolelta kananmunan terveysvaikutusten jatkuva vaihtelu voi olla hämmentävää seurattavaa. Perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan yhden tutkimuksen havainneen yhtä, toisen toista.

Virtanen muistuttaa, että yksittäisistä tutkimuksista ei voida vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Tiede kerryttää tietoa vähä vähältä.

Nykytiedon valossa kananmunasta voidaan siis sanoa, että se on kohtuullisina määrinä luultavasti terveydelle hyödyllinen, mutta runsaasti nautittuna mahdollisesti terveydelle haitallinen.

Mitä sitten ovat kohtuulliset ja runsaat määrät?

Tutkijat eivät ole päässeet asiasta yhteisymmärrykseen.