Hulluus pullossa

Kaupan pullovesihyllyllä kiteytyy länsimaisen elämäntavan mielipuolisuus. Rivitolkulla mitä ihmeellisempiä, hintavia virityksiä, vaikka kraanasta tulee raikkainta ja puhtainta vettä ihan ilmaiseksi. Silti keskivertosuomalainen hörppii pullosta noin 17 litraa vuodessa.

Vettä jopa tuodaan tänne tuhansien järvien maahan, tullitilaston mukaan viime vuonna runsaat 22 miljoonaa litraa.

Uusimman muodin mukaan laimakalta mehulta maistuviin vesiin on lisätty vitamiineja. Usein määrät ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niillä ole ravitsemuksen kannalta merkitystä. Ehtaa puhtia saa ruuasta ja tarvittaessa vitamiinipillereistä.

Myös maut ja lisätyt ainesosat menevät yli hilseen. Miten olenkaan tullut tähän asti toimeen ilman teen, acain ja greipin makuista Vire-energia­vettä (varoitus: korkea kofeiinipitoisuus)? Puhumattakaan haaraketjuisia aminohappoja (L-leusiini, L-isoleusiini ja L-valiini) sisältävästä BCAA-ED-juomasta?

Mitähän Erin Brockovich äkkiseltään tuumaisi uutuusvedestä, johon on lisätty kromia? Makua antavat kurkku ja minttu.

Ufoimpien yhdistelmien kehittelystä voisi järjestää kilpailun. Miten olisi rautapitoinen vattu-vatupassi-käsikranaattiomena? Tai kenties B12-vitamiinia sisältävä pekonivesi? Pekoniahan lisätään nykyään ravintolamaailmassa kaikkeen. Tai ehkä sekin muoti jo sujahti ohi.

Seuraavaksi saisi sujahtaa vesimuoti.