Retkiruuan ostaja ei nykyään ole välttämättä lähdössä retkelle – helpot muonat houkuttavat myös kotivaran kerryttäjää

Retkiruuasta on tullut tärkeä osa retkeä. Kuva: Carolina Husu

Miltä maistuu vaellus: iänikuiselta makaronimössöltä vai joltain ihan muulta?

Retkellä ruokailu saattoi ennen tarkoittaa pakollista energiantankkausta, mutta nyt siihen halutaan panostaa, kertoo Partioaitan valikoima- ja ostopäällikkö Markus Mäkinen. Partioaitta on ulkoilun ja retkeilyn erikoisliike, jolla on 21 myymälää ja verkkokauppa.

”Retkiruuasta on tullut tärkeä osa retkeä ja ruokailuihin valmistaudutaan samalla lailla kuin valitsemalla oikeanlainen makuupussi”, Mäkinen kuvailee.

Retkiruoka voi periaatteessa tarkoittaa vaikka makkarapakettia ja lettutaikinaa, mutta kaupasta ostetuilla retkiruuilla tarkoitetaan yleensä pakastekuivattuja aterioita, joiden valmistamiseen riittää veden kiehauttaminen.

Mäkinen huomauttaa, että toki retkiruuan tarpeita on yhtä monta kuin retkeilijää ja retkeäkin. On ihan eri asia leiriytyä kaveriporukalla yhdeksi yöksi Nuuksioon lähelle parkkipaikkaa kuin lähteä yksin viikon vaellukselle Kaldoaiviin.

Mitä pidempi reissu, mitä vaikeakulkuisempi reitti ja mitä lämpimämpi vuodenaika on kyseessä, sitä enemmän valmistautumista ruokailujen suunnittelu vaatii. Omat reunaehtonsa asettavat kylmäketju ja retkeilijän kantokyky.

Partioaitassa myydyin retkiruoka on vuodesta toiseen pasta bolognese, mutta se onkin ollut viime vuosikymmeninä ainoa pysyvä asia retkiruokien maailmassa. Valikoima on nimittäin kasvanut valtavasti, ja nykyään Partioaitan valikoimassa on yli sata erilaista retkiruokaa.

Eräs vahvasti kasvava trendi on ollut kasvisruokien suosio. Vielä alle vuosikymmen sitten kasvisruokavaihtoja ei käytännössä ollut, vaan korkeintaan lisuketyylisiä pasta- ja riisiruokia, joista yksinkertaisesti puuttui proteiininlähde.

Mäkinen kertoo, että nykyään kasvispohjaisia retkiruokia mahtuu jopa Partioaitan 10 myydyimmän vaihtoehdon joukkoon. Esimerkiksi sienirisotot, kasviscurryt ja chili sin carne päätyvät löytävät usein tiensä retkeilijän rinkkoihin.

Retkiruokien tuunaamisesta on Mäkisen mukaan myös tullut suosittua huvia. Muonan sekaan on helppo kaataa oman maun mukaisia mausteita tai vaikka itse kotona kuivattuja yrttejä ja kasviksia. Lisäksi retkiruokailuissa voi vuodenajasta riippuen hyödyntää esimerkiksi kuusenkerkkiä, sieniä tai marjoja.

Retkiruuat ovat löytäneet viime vuosina tiensä muidenkin kuin retkeilijöiden ostoskoreihin. Syynä siihen ovat kaksi tämän vuosikymmenen aloittanutta suurta kriisiä, eli koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.

Nämä kriisit ovat nostaneet huoltovarmuuden aivan uudenlaiseen valoon, ja kotitalouksien tasolla huoli on koskenut erityisesti kotivaraa. Retkiruuat ovatkin erittäin käteviä tilanteessa, jossa kauppaan ei pääse tai sähköt ovat poikki, sillä ruuat säilyvät huoneenlämmössä vuosia ja valmistuvat esimerkiksi retkikeittimessä.

Valtiotason varautuminen on puolestaan näkynyt Mäkisen mukaan siinä, että retkiruokien tuotekehitys näyttää hieman hidastuneen, sillä tuotantokapasiteettia on varattu isompien toimijoiden kuin yksittäisten retkeilijöiden muoniin.

Kotimaisessa retkiruuan tuotannossa on Mäkisen mukaan eräs merkittävä pullonkaula: Suomessa ei oikein ole tiloja ruuan pakastekuivaamiselle, mikä puolestaan on eri asia kuin tavallinen kuivaaminen.

Tavallinen kuivaaminen perustuu siihen, että ruuan sisältämä vesi haihtuu ruuasta pois hitaasti vesihöyrynä. Tällä menetelmällä tapahtuu esimerkiksi viinirypäleiden muuttuminen rusinoiksi lämpimässä ilmassa.

Pakastekuivaaminen puolestaan tapahtuu jäähdyttämällä ruoka –50 celsiusasteen lämpötilaan, minkä jälkeen jäiseen tuotteeseen kohdistetaan alipaine. Tällöin jäätynyt vesi muuttuu kaasuksi ja poistuu ruuasta. Jos esimerkiksi pakastekuivatun viinirypäleen laittaa veteen, se muuttuu takaisin viinirypäleen näköiseksi ja makuiseksi. Rusina puolestaan pysyy vedessä rusinan näköisenä.

Partioaitan retkiruuat ovat pakastekuivattuja, ja ne tulevat Euroopasta. Mäkisen mukaan he ottaisivat hyllyyn mieluusti enemmänkin kotimaisiakin merkkejä, jos niitä olisi enemmän tarjolla.

Mäkinen uskoo, että jos elintarviketeollisuus investoisi Suomessa pakastekuivaamiseen tarvittavaan teknologiaan, kotimaiselle pakastekuivatulle retkiruualle olisi kyllä ostajia.

”Huippulaatuisia raaka-aineitahan täällä on valmiina yllin kyllin.”