Ravitsemusterapeutti listaa: Jokaisen suomalaisen pitäisi tietää ainakin nämä asiat ravitsemuksesta ja vitamiinien saannista
Vitamiinien saannin suhteen on vuosien varrella tapahtunut jonkin verran positiivista kehitystä.
Terveystalon ravitsemusterapeutti Kirsi Englund kertoo, että me suomalaiset syömme kasviksia melko niukasti. Kuva: Kari SalonenJos mietitään, mitkä asiat vitamiineista ja kivennäisaineista jokaisen suomalaisen pitäisi tietää, olisivat ne Terveystalon ravitsemusterapeutin Kirsi Englundin mielestä seuraavat.
Ensinnäkin on tärkeää huomioida se, että me suomalaiset syömme kasviksia melko niukasti. Esimerkiksi tuoreimman Finnravinto-tutkimuksen mukaan miehistä vain 14 prosenttia ja naisistakin 22 prosenttia syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä suositusten mukaan.
"Se on mielestäni isoin haaste suomalaisten ruokavaliossa", Englund sanoo.
Kasvisten, marjojen ja hedelmien niukahko saanti johtaa siihen, että foolihappoa saadaan usein liian vähän. Englund huomauttaa, että foolihappoa saadaan toki myös esimerkiksi täysjyväviljasta ja palkokasveista.
Myös kuitua monet suomalaiset saavat liian vähän. Kuitu esimerkiksi sitoo kolesterolia, ja sillä on muutenkin monia terveyshyötyjä.
Puhtaasti vitamiinien näkökulmasta suomalaisilla on jonkin verran puutetta A- ja D-vitamiinista. Noin viidesosa aikuisista saa näitä kahta vitamiinia liian vähän. Sama tilanne on B1-vitamiinin kohdalla.
Sukupuolittain tarkasteltuna eroja on C-vitamiinin saannissa. Osa miehistä nimittäin saa C-vitamiinia liian vähän.
C-vitamiinin kohdalla väestössä tilanne on se, että nuorilla, 18-24-vuotialla, miehillä saanti jää muita ikäryhmiä ja suosituksia vähäisemmäksi. Jonkinlaista puutosta C-vitamiinissa havaitaan alle 44-vuotiailla miehillä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että nuoret ihmiset ylipäätään saisivat vähemmän C-vitamiinia, sillä saman ikäryhmän naiset saavat taas C-vitamiinia reilusti.
"Kyllä näissä on vähän ikäryhmien välillä eroa", Englund kommentoi.
Foolihapon tapauksessa tilanne on samankaltainen kuin C-vitamiinissa eli sen saanti on vähäisintä nuorilla miehillä. Tämä selittyy sillä, että foolihappoa saadaan kasviksista, ja kasvikset taas maistuvat muita heikommin juuri nuorille miehille. Foolihappoa saavat liian vähän kuitenkin käytännössä lähes kaikki ikäryhmät.
Vuosien varrella on kuitenkin tapahtunut myös positiivista kehitystä. Aiemmin nimittäin moni suomalainen sai niukasti myös jodia, mutta tilanne on sittemmin korjaantunut. Korjaantumisen taustalla on se, että vielä aiemmin käytettiin suoloja, joihin ei oltu lisätty jodia. Poikkeuksen jodin saannin parantumiseen tekevät vegaaniruokavaliota noudattavat henkilöt.
"Vegaani- ja kasviruokavalioita noudattavien kannattaa tarkistaa, että jodia saa", Englund muistuttaa.
Jodia saadaan jodioidun suolan lisäksi maitotuotteista, jodilla täydennetyistä kavisjuomista ja -jugurteista, kananmunasta, kalasta ja äyriäisistä.
Positiivisesta kehityksestä hyvä esimerkki on myös D-vitamiini, jonka saanti on vuosien varrella parantunut. Positiivisen kehityksen taustalla vaikuttaa se, että aikanaan D-vitamiinia alettiin lisätä maitotuotteisiin.
Vaikka kasviksia, hedelmiä ja marjoja ei edelleenkään syödä koko väestön tasolla riittävästi, on myös tässä havaittavissa jonkinlaista positiivista kehitystä.
"Ollaan siinäkin petrattu, mutta edelleen se on niukkaa", Englund pohtii.
Negatiivisesta kehityksestä taas kertoo viljatuotteiden käytön väheneminen.
Myös suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa monet suomalaiset saavat liikaa. Luku on jopa niinkin hurja kuin 95 prosenttia tyydyttyneen rasvan tapauksessa. Onneksi tässäkin on havaittavissa pientä paranemista muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, kun öljyjen suosio on kasvanut.
"Kyllähän niitä muutoksia koko ajan vähän tapahtuu", Englund pohtii.
Puutteet vitamiinien saannissa voivat selittyä Englundin mukaan alueellisilla eroilla ja kulttuurisidonnaisilla syillä.
"Itä-Suomessa ruokavaliot ovat tyypillisesti olleet vähän erilaisia kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla tai Länsi-Suomessa", ravitsemusterapeutti sanoo viitaten esimerkiksi ruokavaliossa olevan kovan rasvan muita alueita suurempaan määrään Pohjois-Karjalassa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että taustalla vaikuttavat monet tekijät. Osansa puutteissa voi olla myös erilaisilla ravintoon liittyvillä trendeillä, kuten vaikkapa vegaaniruokavalion yleistymisellä. Toisaalta lopputulokseen vaikuttaa myös se, millaista ihmisen arki ja elämä on. Jos arki on kovin kiireistä, ei välttämättä ole aikaa kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa laittaa. Näin ollen vitamiinien saantikin voi jäädä niukaksi.
Oma osansa vitamiinien saannissa on tottumuksella. Jos vaikkapa vihanneksia ei ole lapsuudessa ollut ruokapöydässä, voi niiden syöminen ja vitamiinien saanti jäädä aikuisiälläkin vähäiseksi.
"Tiedetään tutkimuksista, että lapsuuden ruokatottumukset kulkeutuvat mukana pitkälle aikuisuuteen eli paljon noudatetaan niitä, mitä lapsuudessa on opittu syömään", Englund sanoo.
Mitä nykyiselle tilanteelle sitten voisi tehdä? Ravitsemusterapeutin mielestä tehtävää on sekä yksilötasolla että koko yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi yhteiskunnan tason tehtävistä hän nostaa huomion kiinnittämisen ruokakasvatukseen ja kouluruokailuun. Toisaalta kokonaisuuteen liittyy myös eri tuotteiden saatavuus ja hinta. Myös työpaikkaruokailulla on keskeinen rooli siinä, miten syömistottumukset kehittyvät, sillä työpaikkaruokailoissa syödään tyypillisesti enemmän kasviksia kuin kotona.
Mikäli kasvisten syöntiin ei ole vielä muodostunut rutiinia, Englund kannustaa perheissä sekä aikuisia että lapsia opettelemaan sitä, että kasviksia syötäisiin ja olisi tarjolla monipuolisia ruokia.
"Lähdetään kokeilemaan uteliaastikin, että mistäs me nyt voisimme tykätä ja löytyisikö jotain uutta, josta sitten löytyisi niitä suosikkeja", hän kannustaa.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
