Versot mielessä, mistä palsta?
EU:ssa puhutaan nyt huoltovarmuudesta, mutta toimittaja Kaijaleena Runsten epäilee kolumnissaan, onko byrokraattisessa systeemissä joustoa vastata kansalaisten haluun kotitarveviljelystä.Toissa viikolla hämmästyin omia ajatuksiani. Aloin pohtia kasvipalstan perustamista. Se ei näinä huoltovarmuuskeskustelun aikoina liene mitenkään kummallista. Trendikkääksikin sitä moititaan.
Tavatonta tässä on, että en ole koskaan ollut viherpeukalo. Kokemukset perheen kasvimaalta jättivät mielikuvan loputtomasta rikkaruoho-show’sta, joka vie ”koko kesän”.
Tämä ei siis ole kevätpörriäinen, joka olisi hiipinyt tajuntaani aina pälvien ilmaantuessa pihalle. En liioin ole aktiivisesti etsinyt tietoa kotivarasta ja sen kartuttamisesta. Ehkä varautumiseen (MT 14.4.) liittyvä uutistyö silti sysäsi pääkopassani jotain liikkeelle.
”Miksi ei?” ajattelin. Muutaman neliön verran porkkanaa, sipulia, salaattia sekä yrttejä ei voi olla järjettömän vaikeaa. Netti on täynnä luotettavia neuvontasivustoja ja muutamilla ystävillä on hommaan harrastuneisuutta.
Viherkasvit viihtyvät jo kotonani ‒ aiemmin minua sietivät vain kaktukset, eivät aina nekään. Vaikka kävisi niin huonosti, että syömäkelpoista satoakaan ei ensi yrittämällä suuresti kertyisi, ainakin tulee oltua ulkona ja tietotyön jatkuvan aivomyrskyn kuormittama mieli rentoutuu.
Nyt on sitten vain pian ryhdyttävä siemenkaupoille. Niistä voi olla tänä varautumisen luvattuna vuotena pulaa.
Tänä keväänä en nimittäin varmasti ole palstaviljelyn ajatuksen kanssa yksin. Siksi kysymys kuuluu: voisivatko viljelijät avata jonkin kesantopalan ja vuokrata siitä muutaman neliön palstoja halukkaille?
Mitä tähän sanoo maataloushallinto? EU:ssa puhutaan nyt huoltovarmuudesta, mutta epäilen, onko byrokraattisessa systeemissä joustoa. Historia osoittaa, että sitä tuskin löytyy ainakaan tarvittavan nopeasti tätä kasvukautta ajatellen.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
