Lihalliset ilollisuudet
Vaikka liha maistuu, vegepäivätkin ovat paikallaan.Mietiskelin pari kesää sitten tällä palstalla grillimakkaroita. Kiittelin lihallisten ilojen kansainvälisyyttä samalla, kun pyörittelin mielessäni Hassanin, Wojtekin ja Güntherin suutuntumaa ja mietin, kenet heistä päästäisin grillattavaksi huonosti parturoituun puutarhaani. Kaipailin myös Lászloa, Görania ja Jormaa, mutta vaikka heitä ei ole näkynyt, onpa seuraksi saatu Luigi, Heikki, Väinö ja muutama daami. Kiitos HK!
Sen sijaan ei tulisi mieleenikään kokeilla, sujuisiko ilta yhtä leppoisasti sirkka- tai soijanakin kanssa. Jo pelkkä ajatus oikean lihan korvikkeesta nostaa suuhun velton ja teennäisen olon.
En ylipäätään ymmärrä, miksi kasvissyöjille tehdään lihaa korvaavista raaka-aineista juuri nakkeja, pihvejä ja pyöryköitä, noita lihallisuuden suosituimpia ruumiillistumia. Tai miksi maussa jäljitellään lihaa. Se jotenkin viestii, että mieli tekisi, mutta moraali ei salli.
Minusta mehevä grillipihvi ja rapeapintainen leike ovat ihania, perinteinen lihakeitto voittamatonta ja joulukinkun tähteistä haudutettu hernerokka ihan parasta. Mutta niin on myös kasvisruoka ihan itsenään: vuokina, laatikoina, keittoina ja kääryleinä.
Vegepäivät ovat paikallaan, jos eivät ilmasto- ja terveyssyistä, niin uusien makujen, reseptien ja kotikasvatuksen takia. Maailman ihmisistähän iso osa elää kasviksilla ja osaa kokata niitä hyvin, pistäytykäämme seurassa.
Maidosta ja munasta en kuitenkaan suosita luopumaan, ainakaan nuorisoa, sillä täysipainoisen vegaanisen ruokavalion koostaminen vaatii aitoa osaamista. Mutta on nuorissa nähty niitäkin, jotka huomaavat tiukan linjan hankaluudet vaikkapa matkoillaan, ja palauttavat lautaselleen eläinkunnan tuotteita. Fiksua käytännöllisyyttä.
Näin loppukesällä kasvisherkkuja on kuitenkin helppo keksiä ja kokeilla. Vai tiedättekö jotakin kesäkeittoa, kukkakaaligratiinia ja uusia perunoita parempaa?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
