Vanhassa maitohuoneessa pulputtaa viinapannu – ginin jälkeen vuorossa on pontikka

Hyvä gini on aina kirkas ja maultaan katajainen.Parikymmentä reseptiä kokeiltiin, ennen kuin suutuntuma saatiin kohdilleen, Joel Turula kertoo. Kuva: Anne Anttila

Ruukki Distilleryn toimitiloissa eletään mielenkiintoisia aikoja.

Mähöttäjäksi nimetty tislauspannu on pulputtanut ensimmäiset gininsä maailmalle kuluvan vuoden syyskuussa.

"Ensimmäiset 350 pulloa menivät lähialueen Alkoihin. Seuraava tavoite on lähestyä ravintolamaailmaa ja myös matkailukohteet kiinnostavat”, Artti Oikarinen ja Joel Turula iloitsevat.

Ruukkilainen Arttu Oikarinen saman kunnan kasvatti, mutta nykyisin Oulussa asuva Joel Turula ovat tunteneet toisensa jo lapsuudesta saakka. Kuitenkin vasta Espanjassa vietetty opiskeluaika herätti ajatuksen kehitellä yhteistyön saralla "jotakin kivaa".

"Mielenkiinnon jyvä löytyi hyvistä juomista ja kiinnostuksesta kehitellä vielä parempaa. Ideaa tukivat puolivalmiit tilat sekä oman tilan vilja. Alkuun mietimme viskin valmistusta, mutta valmistus olisi kestänyt kypsytysvaiheineen useamman vuoden. Tähän ei lompakko taipunut”, kaverukset kertovat.

Vaikka viski olisi antanut hyvän lähestymiskulman tislaukseen, Arttu ja Joel jättivät tammitynnyrin tuotteen lepotilaan ja siirtyivät toiseen mielenkiintoa herättäneeseen vaihtoehtoon eli giniin.

Kaverukset lähtivät liikkeelle alkeista ja perinteiseen tyyliin.

"Haimme viinakaupasta kohtuullisen määrän erilaisia ginejä ja niitä maistelemalla ja haistelemalla lähdimme harjaannuttamaan suutuntumaa. Tämän jälkeen hankimme pienen reseptipannun ja lähdimme hakemaan tyylisuuntaa.”

Keskiössä olivat maku, tuoksu ja vahvuus. Yhteen niputtaminen tarvitsi alleen parikymmentä erilaista reseptiä, sillä tavoitteena oli nautintoaine, jonka tuoksu on pehmeän katajainen ja maku lämmin.

”Asetimme loppusuoran tavoitteeksi makuelämyksen, jota voi nauttia tonicin ja drinkkien lisäksi myös raakana.”

Tilapanimo tislauspannuineen rakennettiin tyhjilleen jääneeseen maitohuoneeseen.120 litran "Mähöttäjä" soveltuu erinomaisesti ginin valmistukseen, mutta viski vaatii jo isomman pannun.  Kuva: Anne Anttila

Luvat tislaamotoimintaan avautuivat joulukuussa 2021. Tilat pientislaamolle löytyivät Joel Turulan kotitilalta.

Navetan käyttämättömäksi jäänyt maitohuone muuntautui pientislaamoksi ja toimintaan tarvittava 120 litran tislauspannu löytyi Serbiasta.

Aikajana ajatuksista tekoihin oli lyhytkestoinen. Ripeyttä vauhditti mielenkiinto.

”Vain lupaprosessi arvelutti, mutta siitäkin selvittiin. Myös tiedonhankinnan suhteen olemme olleet aina avoimia ja ajan hermolla. Paljon on opiskeltu itse, maisteltu, haisteltu ja kokeiltu.”

Pienimmätkin tislaukseen liittyvät salat on napsittu talteen ja räätälöity erehdysten ja onnistumisten kautta omaan käyttöön.

Tilaginin salaisuus löytyy Ruukin tislaamomestareiden mukaan sen perinteistä.

"Kunnioitamme ginin alkujuuria, mutta olemme luoneet tuotteen ympärille kuitenkin omanlaisen, jopa pienellä mystiikalla maustetun kokonaisuuden.”

Hyvä gini on aina kirkas ja tarpeeksi kuiva sekä katajainen.

”Meidän salaisuus piilee maun täyteläisyydessä, jonka kruunaa kotimainen tyrni.”

Myös muiden raaka-aineiden osalta yritys liputtaa kotimaisuuden puolesta.

Hyvä gini ei valmistu vain kirjoja lukemalla. Maku löytyy maistelemalla ja tuoksu haistelemalla. Kuva: Anne Anttila

Sama linja jatkuu tulevaisuudessa, kun Ruukki Distillery ryhtyy rakentamaan ginin ympärille omaa tuoteperhettään.

"Ensi vuoden aikana ryhdymme testaamaan viskin valmistusta. Raamit ovat selkeät. Pieni savun maku ja hyvä suutuntuma. Tällä tontilla ei tislata viskin makuista vettä.”

Tilapanimon kokoelmaa tullaan ajan saatossa täydentämään myös makuvodkalla. Lisäksi kaverukset suunnittelevat laittavansa minttuviinan uusiksi ja perinteinen pontikkakin on tarkoitus saattaa markkinoille omalla twistillä.

Tulevaisuudessa tuotteiden raaka-aineet tulevat hyvin pitkälle omalta tilalta. Esimerkiksi viskiin tuleva vilja on jo säkeissä odottelemassa ja tulevana syksynä olisi tarkoitus kylvää mallasohraa.

”Aika näyttää miten ja missä mittakaavassa panimotoiminta jatkuu, mutta hyppy syvään päätyyn kannatti. Monta kokemusta rikkaampana voimme ainakin sanoa, että pienpanimotoiminta antaa merkittävää vipuvartta suomalaiseen maatalouteen.”