Ikivanha resepti olikin nykyaikainen pataruoka

Klassisesta Kotiruoka-keittokirjasta on ilmestynyt jo 99 painosta. Kuva: Riitta Mustonen

Miltä kuulostaisi resepti, joka alkaa seuraavasti: ”Lihaa käytetään. Valmista vesi. Lisää hieno suola, kuivatut ohrakakut, sipuli, sorjalaukka ja maito. Leikkaa purjo ja valkosipuli.”

Raaka-aineiden tarkkoja määriä on turha enää kysellä, sillä reseptin kirjoittaja on ollut kuolleena jo 4 000 vuotta. Ikivanhan mesopotamialaisen reseptin tulkinta höyryäväksi padaksi asti vaati monitieteistä yhteistyötä arkeologiasta kielitieteisiin, kemiaan ja ravitsemustieteisiin, ja mysteeri selvisi viime vuosikymmenen lopulla.

Kyseisen reseptin tapauksessa lopputuloksena oli lammaspata, jota syödään riisin ja ohrarieskaa muistuttavan leivän kanssa. Tutkijoita hämmästytti erityisesti, että reseptin maustamis- ja valmistustapa sekä lopputulos muistuttavat monia Lähi-idässä edelleen syötäviä ruokalajeja.

Reseptien suuripiirteinen kirjaamistapa säilyi pitkään mesopotamialaisten jälkeen, sillä vielä keskiajallakin reseptien tulkinta vaati vankkaa ruuanlaiton osaamista.

Ensimmäisen keittokirjan tittelille on muutamia ottajia: ensimmäisenä varsinaisena keittokirjana voidaan pitää esimerkiksi Savoijin herttuan Amadeus III:n kokin Chiquart Amiczonin teosta Du fait de cuisine (”Keittotaidosta”) vuodelta 1420. Sen sijaan ensimmäinen painettu keittokirja, nimeltään Kuchenmeisterey (”Keittiömestaruus”), näki päivänvalon Saksan Nürnbergissa vuonna 1485.

Hovin keittiömestarien luomukset olivat pitkään keittokirjojen peruskauraa, ja arkiruokaa esitteleviä peruskeittokirjoja saatiin odottaa 1700-luvulle asti. Yksi ensimmäisistä tavallisia ruokia esitelleistä keittokirjoista oli Englannissa vuonna 1727 julkaistu Elisa Smithin The Compleat Housewife (”Täydellinen kotirouva”).

Ruotsissa julkaistiin vuonna 1755 Cajsa Wargin kirjoittama Hielpreda I Hushållningen för Unga Fruentimber (”Taloudenhoitoapua nuorille naisille”). Wargin teoksen merkitystä Ruotsin, ja siis myös Suomen, ruuanlaiton historiassa kuvaa se, että teoksesta otetaan edelleen uusia painoksia.

Suomenkielistä keittokirjaa saatiin odottaa seuraavalle vuosisadalle asti, mutta vuonna 1849 ilmestynyt opus oli käännös jostain ulkomaisesta teoksesta. Suomeksi kyseiselle keittokirjalle kuitenkin annettiin pitkä ja perusteellinen nimi, nimittäin Kokki-Kirja, elikkä Neuvoja tarpeellisempien Joka-aikaisien- ja Pito-ruokien Laitokseen, niin mys Monellaisiin leipomisiin ja juotavien panoin, ynnä Tarpeellisisa tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j. n. e.

Vuonna 1878 ilmestynyt Matilda Cargerin Tant Hildas kokbok (”Hilda-tädin keittokirja”) oli koottu ulkomaisista resepteistä, mutta koottu Suomessa ja mukautettu täkäläisiin oloihin.

Vuonna 1908 ilmestyi ensimmäinen Kotiruoka-kirja. Teosta voinee pitää suomalaisten keittokirjojen myyntimenestyksenä, sillä siitä on otettu 114 vuoden aikana jo lähes sata painosta.

Lähteet: Suomen maatalousmuseo Sarka, Knuuttila (2010) Kauha ja kynä – Keittokirjojen kulttuurihistoriaa, BBC (4.11.2019) The world’s oldest-known recipes decoded