Kahden kilon lisäpaino rajajääkärikomppanian kouluttajan rinkassa tarkoittaa hyvää maastoruokaa
Retkimuonat ovat käteviä, mutta eivät niin maistuvia, että niitä viitsisi kuljettaa kovin montaa pussia maastoon.
Aaro Lampisen työ rajavartiolaitoksella vaatii riittävää energiansaantia. Sopiva ravinto tukee omiakin kuntotavoitteita. Kuva: Lari LievonenKun Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppanian kouluttaja Aaro Lampinen lähtee harjoitusleirille, hän pakkaa mieluummin enemmän painoa rinkkaan kuin tinkii leiriruuan laadusta.
Lampisella on yleensä leireillä mukana kelistä riippuen broilerinlihaa rasioissa ja riisiä. Matkassa on myös paistinpannu, trangia ja kierrekorkkipulloon pakattu rypsiöljy. Lisäksi rinkasta löytyy kananmunia ja muutama pussi retkimuonaa.
”Retkimuonat ovat käteviä mutta eivät niin maistuvia, että viitsisin kovin monia pusseja maastoon kuljettaa.”…
Kun ei ole maastopäivä, Lampinen ruokailee työpaikkaruokalassa Onttolassa Kontiolahdella.
”Pienen yksikön parhaimpia etuja on erittäin maukas ja terveellinen ruoka, joka on henkilökunnalle maksullinen mutta edullinen. Tarjonta on monipuolista ja esimerkiksi hyvän salaattitarjonnan takia teen harvoin kotona salaattia.”
Rajajääkärikomppanian kouluttajan työ vaatii hyvää fyysistä kuntoa ja riittävää energiansaantia, että jaksaa. Lampinen kertoo tekevänsä kotona vielä toisen lämpimän aterian työpaikkaruokailun lisäksi.
”Teen peruskotiruokaa, en halua syödä mitään höttöä. Laadukas ravinto auttaa pysymään hyvässä kunnossa. Kotona asuessa ei tullut juuri laitettua ruokaa, äitiä olisi kyllä voinut auttaa vähän useammin.”
Lampinen harrastaa urheilua ja hänellä on omia kuntotavoitteita. Myös Rajavartiolaitos on kiinnostunut kouluttajien kunnosta.
Kouluttajan on kyettävä tekemään samat asiat kuin mitä hän vaatii koulutettavilta varusmiehiltä. Esimerkin näyttämisellä on merkityksensä.
Lampinen asuu muutaman kilometrin päässä työpaikastaan, ja kauppareissu hoituu työmatkan varrella sijaitsevassa supermarketissa. Kauppaan hän koukkaa tarpeen mukaan, suunnilleen joka toinen päivä.
Kotimatkan varrella olisi myös pienempi marketti, mutta isompi kauppa tarkoittaa edullisempia hintoja ja parempaa tarjontaa.
Lampinen ei nappaa summanmutikassa mitä sattuu ostoskärryyn. Hän maksaa mielellään enemmän tuotteesta, joka on kotimainen, ehkäpä luonnonmukaisesti tuotettu tai pohjoiskarjalainen. Toisaalta sekään ei tuota tuskaa, jos kotimaista vaihtoehtoa ei aina ole tarjolla.
”Minun yhden miehen taloudessa muutaman euron hintaero eri tuotteiden välillä ei tunnu missään kuukauden ruokamenoissa. Valitsen mielelläni kotimaisen vaihtoehdon ja tuen valinnalla omalta osaltani pienesti kotimaista tuotantoa.”
Lampinen hankkii syömisensä kaupasta. Muutaman rasian marjoja hän saattaa kesällä kerätä pakkaseen puuroa varten, kun mökkeilee isovanhempien tai vanhempien kanssa.
Sarjassa seurataan perheiden ruokataloutta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
