Suomessa 93 prosenttia juomapakkauksista palautuu kiertoon – miksi se ei onnistu muualla maailmassa?

Merkittävä askel pullonpalautuksen historiassa otettiin helmikuun alussa vuonna 2012: siitä lähtien myös Alkon pullot on voinut palauttaa samoihin automaatteihin kuin muutkin juomapullot. Nykyisin sama automaatti nielaisee pullot materiaalista ja alkuperästä riippumatta. Kuva: Kari Salonen

Juomapakkausten kierrätyksestä vastaavan yrityksen sivulla on teksti, joka saa heikkoitsetuntoisen suomalaisen röyhistämään ylpeänä rintaansa.

"Suomalainen Palpa on kehittänyt palautusjärjestelmän, johon tullaan tutustumaan ympäri maailman."

Ja onhan systeemi hieno: liki jokaisen ruokakaupan eteisessä on automaatti, jonka pyöreään aukkoon voi työntää melkein minkä tahansa juomapullon. Laite nielaisee tyynesti niin lasi-, alumiini- kuin muovipakkauksenkin, eikä se kysele ostopaikan perään.

Vastineeksi vaivastaan kuluttaja saa takaisin pantin, jonka on aiemmin maksanut tuotteen hinnassa.

Suomessa juomapakkaukset kiertävätkin tehokkaasti. Palpan eli Suomen Palautuspakkaus Oy:n mukaan 93 prosenttia Suomen alumiini-, muovi- ja lasipakkauksista päätyy kiertoon. Vain Saksassa, Hollannissa ja Norjassa osuus on vielä suurempi.

Mutta mitä vaikutusta on ollut sillä, että Palpan systeemiä on käyty ihailemassa muilta mantereilta? Ainakin turistina maailmalla liikkuessa tuntuu siltä, että juomapakkausten ainoa osoite on muualla roskakori.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa viidestäkymmenestä osavaltiosta palautusjärjestelmä on käytössä vain kymmenessä. Euroopassa palautusjärjestelmät ovat lähinnä pohjoisten maiden juttu.

Aasiassa, Afrikassa tai Etelä-Amerikassa juomapakkaukset eivät kierrä käytännössä lainkaan.

Miten muutama maa on onnistunut kierrätyksessä erinomaisesti?

Suomen kaltaisissa toimivien ja kattavien palautusjärjestelmien maissa viranomaiset ohjaavat kierrätysjärjestelmää vahvasti lainsäädännöllä ja verotuksella, toteaa johtaja Tommi Vihavainen Suomen Palautuspakkaus Oy:stä.

"Nykymallinen palautusjärjestelmä on saavutettu viranomaisten, juomateollisuuden ja vähittäiskaupan yhteistyöllä. Vuosien saatossa lainsäädäntöä on kehitetty tukemaan palautusjärjestelmien kehittymistä nykyiseen muotoonsa."

Palauttamisesta on myös tehty kuluttajille hyvin helppoa esimerkiksi laajalla palautusautomaattien verkolla.

Osasyynä korkeaan kierrätysprosenttiin on myös pullonpalautuksen pitkä historia: siitä on tullut osa arkemme toimintakulttuuria.

Toisaalta kansalaisten kasvava ympäristötietoisuus on luonut painetta viranomaisten ja lainsäätäjien suuntaan, mikä puolestaan heijastuu uusien lainsäädännöllisten ja verotuksellisten ohjaustoimien rakentamiseen.

"Toimijat tosin ovat itsekin valveutuneita ja haluavat kantaa kortensa kekoon", Vihavainen korostaa.

Mitkä voisivat olla ne meidän onnistumisemme salaisuudet, jotka omaksumalla pakkaukset saataisiin kiertämään myös Etelä-Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa?

"Yksittäisen maan palautusjärjestelmää ei sellaisenaan voi kopioida toiseen maahan, ellei samalla tehdä vastaavia muutoksia lainsäädäntöön ja verotukseen", Vihavainen korostaa.

Lisäksi maat ovat erilaisia myös hallinnoltaan ja arvoiltaan – puhumattakaan siitä, millainen maan juomateollisuus ja kauppa ovat rakenteeltaan.

"Siksi ei ole yhtä neuvoa tai mallia, miten juomapakkausten kierrätys tulisi järjestää. Paljon voidaan toki tehdä jos on yhteistä tahtoa. Suomessa tässä on onnistuttu."