Lomittajat perehtyivät lampaisiin
Nea Keinänen keritsee lammasta tarkasti. Petteri Pitkämäki ja Matti Nepponen seuraavat. kari salonen Kuva: Viestilehtien arkistoNAANTALI (MT)
Maatalouslomittaja Nea Keinänen Uudestakaupungista keritsee lammasta. Villatupot putoilevat lampolan lattialle, kun Keinänen harjoittelee.
Keinänen täydentää tietämystään lampaista. Hänen lomitettaviinsa kuuluu yksi lammastila. Pääosassa ovat muut karjatilat.
Lammastalousyrittäjä Katja Sikka opettaa lomittajia reilun 150 uuhen tilallaan Rymättylässä.
Sikka neuvoo keritsijää kiristämään toisella kädellä lampaan nahkaa vastakkaiseen suuntaan.
”Lampaalle tulee haavoja tavattoman herkästi.”
Täydennyskoulutuksen tilasivat Pöytyän, Salon ja Vehmaan lomitustoimistot. Oppilaita on kymmenen. Osa on kouluttautunut alalle ennenkin. Useimmat lomittavat lammastiloilla.
Lomituspalvelujohtaja Pirkko Frey Salosta sanoo lammastilojen lisääntyvän etelässä jatkuvasti. Salon paikallisyksikössä lomitetaan lähes 30 lammastilaa.
”Lammastalous on ainut lisääntyvä tuotantosuunta.”
Yksikön päällikkö Päivi Wallin Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta vahvistaa lammastalouden noususuunnan. Tiloja tosin on vain kaksi prosenttia kaikista lomitustiloista.
Nina Jääskeläinen Sauvosta ja Pauliina Rautalin Mellilästä harjoittelevat sorkkien leikkausta. Sauvossa lomitetaan kahdella lammastilalla.
”Lähden mielelläni lomittamaan, kun nyt saan tietoa”, Jääskeläinen toteaa.
Petteri Pitkämäki on muuttanut Alavudelta Pyhämaalle. Hän hankki omia lampaita, jotka hoitavat kesäasukkaiden saaristomaisemaa. Lomitustyössä lampaita ei vielä ole osunut kohdalle.
”Lisäkoulutus ei ole pahitteeksi”, Pitkämäki kommentoi.
Keritseminen ja sorkkien hoito eivät varsinaisesti kuulu lomittajan päivittäisiin työtehtäviin. Perustyötä ovat ruokinta ja hoiva. Laiduntavia lampaita ja niiden kuntoa seurataan. Kadonneet kootaan.
Pirtissä Sikka kertoo lampaan rotuominaisuuksista ja käyttäytymisestä. Ruokintaa ja hoitoa käydään läpi, samoin karitsoinnit. Niissä lomittajat auttavat keväällä. Lokakuu oli astutuskautta.
Uuhen ja karitsan suhteen annetaan kehittyä kolme päivää, ennen kuin karitsalle punnitaan syntymäpaino. Seuraavaksi se punnitaan kuuden viikon ja neljän kuukauden ikäisenä.
”Karitsaa ruokitaan maidolla mielellään kahdeksanviikkoiseksi”, Sikka kertoo.
Pöydällä on tarjolla lammastilan uutuustuotetta, lampaanmaidosta tehtyä jäätelöä. Tuotetta aiotaan kesällä markkinoida kauppoihin ja matkailuyrityksiin.
Lampaanmaidossa on Sikan mukaan niin paljon kuiva-ainetta, ettei lisätä tarvitse kuin sokeria. Luomutuote maistuu hyvältä.
Sikka kertoo tilansa olevan Suomen ainoa, jossa lampaan maitoa lypsetään myyntiin. Karitsanlihan suoramyynti, tutkimuspalvelut ja maisemalaiduntaminen vahvistavat tasavahvasti tilan taloutta.
Yrittäjät järjestävät itse lomituksensa. Katja Sikka on tyytyväinen omaan taitajien verkostoonsa, joten paikallisyksikön lomittajapalveluja ei ole käytetty.
Juhani Viitala
pirkko frey
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
