Lannoituksen raju väheneminen näkyy Itämeressä hitaasti
Rinnepelloilta huuhtoutuu ravinteita. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoMaatalouden ravinnekuormitus näyttää kääntyneen laskuun, kertoo tuore Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimus (mytvas) -raportti.
Kokonaisfosforikuormitus on laskenut tasaisesti siitä asti, kun ympäristötukea alettiin myöntää 1995.
Typpikuormitukseen toimenpiteet purivat vasta vuonna 2007 alkaneella tukikaudella.
Maatalouden arvioitu osuus vesistöihin tulevasta fosforikuormituksesta on laskusta huolimatta edelleen lähes kaksi kolmasosaa ja typpikuormituksesta lähes puolet, selviää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) laskelmista.
Suomen maatalouden ravinnekuormitus vesistöihin ei voi koskaan olla vähemmän kuin yhdyskuntien ja teollisuuden kuormitus, uskoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ympäristöntutkimuksen johtaja Jyrki Aakkula.
”Jos halutaan, että meillä on suunnilleen kotimaista kulutusta vastaava määrä maataloustuotantoa, on vain hyväksyttävä, että näin se on”, hän toteaa.
Aakkula huomauttaa, että maatalouden kuormituksen vähentäminen on edelleen mahdollista.
Se kuitenkin vaatisi suuria rakenteellisia muutoksia tuotannon sijoittumisessa. Tällä hetkellä etenkin kotieläin- ja kasvituotannon eriytyminen ja sijainti eri puolilla Suomea vaikeuttavat lannan kierrätystä.
Lannoitteita käytetään paljon vähemmän kuin parikymmentä vuotta sitten. Ravinnetase eli pellolta ympäristöön poistuneiden ravinteiden määrä on pienentynyt merkittävästi.
Vuonna 1995, kun Suomi liittyi EU:hun ja tukijärjestelmä otettiin käyttöön, fosforitase oli 18,3 kiloa hehtaarilta. Viime vuonna se oli enää 2,5 kiloa, Aakkula kertoo.
Myös typpitase on noin puolittunut parissakymmenessä vuodessa.
Kuitenkin maatalouden fosforipäästöt ovat vesistöseurantojen perusteella pienentyneet Aakkulan mukaan vain viidenneksen.
”Kehitys ei valitettavasti suoraan näy huuhtoumissa vesistöihin. Sinne huuhtoutuu fosfori, joka on kertynyt aikanaan maahan, kun sitä on ylen määrin käytetty. Fosforin osalta nämä vanhat synnit painavat vielä.”
Aakkulan mukaan luomuun siirtyminen olisi tehokas keino vesistöjen kannalta.
”Sillä, mitä ja miten Itämereen laskevien jokien varsilla ja rannikolla viljellään, on olennainen vaikutus. Jos saisimme 20 prosenttia luomua rannikolle, niin se vaikuttaisi Itämereen.”
Vesistöön saattaisi päätyä entistä vähemmän ravinteita. Ei ole kuitenkaan takeita, että ravinteita kuluisi yhtään vähempää tuotettua kiloa kohti. Ravinnehuuhtoumat eivät katoa, vaikka viljelytekniikkaa muutettaisiin.
Aakkula korostaa, että tulee halvemmaksi saada ravinteet tarttumaan satoon kuin yrittää ottaa niitä kiinni sitten, kun ne ovat jo lähteneet pellolta.
Aakkulan mukaan uusi ympäristökorvausjärjestelmä ei eroa olennaisesti vanhasta.
”Hyvään suuntaan mennään, mutta on näkemyskysymys, onko vauhti tarpeeksi kova.”
Maatalouden ravinnepäästöjen vähentäminen ei vaikuta vain Itämereen, vaan myös sisävesien tilaan, Aakkula muistuttaa.
Maatalouden kuormituslukuihin liittyy epävarmuuksia, toteaa Syken erikoistutkija Petri Ekholm.
Samaa sanoo Aakkula: ”Totta kai pistekuormitusarviot ovat luotettavampia kuin maatalouden kuormituksen arviointi. Ainakin hajakuormituksen aikasarjojen osoittama kehitys on luotettava. Maa- ja metsätalouden kuormituksen erottamiseen luonnon taustakuormituksesta liittyy epävarmuuksia, mutta en pidä sitä ongelmallisena.”
Kuormitusta seurataan mittaamalla jokien virtaama sekä typen ja fosforin pitoisuudet säännöllisesti.
”Näin saadaan kohtuullinen arvio siitä, paljonko joki kuljettaa typpeä ja fosforia”, Ekholm sanoo.
Arviosta vähennetään kaikki muu kuormitus ja luonnonhuuhtouma.
”Sen, mikä jää jäljelle, oletetaan olevan peräisin maataloudesta.”
Saatua arviota verrataan eri maankäyttömuotojen ominaiskuormituslukuihin ja MTT:n tutkimiin peltolohkoihin.
”On huomattu, että ainakin suuruusluokka saadaan esille”, Ekholm sanoo.
Eri vuosien kuormituksia ei kannata maataloudessa verrata toisiinsa, koska sääolot vaikuttavat niihin. Sen sijaan tarkastellaan pidempiä ajanjaksoja.
Myöskään vain valtakunnallisten kuormituslukujen tarkastelu ei kannata.
”Kun tehdään toimenpiteitä, pitää tuntea paikalliskuormitus”, Ekholm sanoo.
MIINA RAUTIAINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
