Rautjärven kirkkopalo: ”Keskittyminen navettatöihin meni täysin” ‒ kanttorina toiminut maidontuottaja muistaa kaiholla ensimmäistä työpaikkaansa

Ruokolahtelainen Riku Tella teki pitkään kanttorin töitä maidontuotannon ohella. Hänen ensimmäinen työpaikkansa kanttorina oli Rautjärven kirkko, joka joulupäivänä tuhoutui tulipalossa.  Kuva: Markku Vuorikari, Saara Lavi, Hanna Koikkalainen, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Navettatyöt saivat järkyttävän käänteen joulupäivän aamuna, kun Riku Tella sai ystävältä tekstiviestin.

”Siinä luki, että Rautjärven kirkko palaa. Ajattelin ensin, että kyse on pikkupalosta. Joulunahan kirkossa poltetaan kynttilöitäkin”, ruokolahtelainen maidontuottaja kertoo.

Pian näkyi jo kuvia, joissa torni oli liekeissä. Oli selvää, että kirkko tuhoutuu.

”Keskittyminen meni täysin, ja tuntui, että saanko tehtyä edes töitä loppuun. Sitten tuli vielä lisäjärkytys siitä, että teko oli tahallinen. Vasta myöhemmin päivällä alkoi nousta mieleen muistoja.”

Tella toimi lähes 30 vuotta kanttorina lähiseurakunnissa ja jatkoi työtä pitkään vielä maidontuottajanakin. Ensimmäisen kanttorin pestin hän sai vuonna 1992 vain 16-vuotiaana Rautjärveltä.

”Soitin siellä ensimmäisen jumalanpalveluksen, enkä ole ehkä koskaan jännittänyt mitään yhtä paljon kuin sen alkua. Paikalla oli varmaan parisataa ihmistä. Silloin ihmiset kävivät vielä kirkossa.”

Kirkon rauniot savusivat vielä tiistaina, kun poliisi teki teknistä tutkintaa. Myöhemmin samana päivänä palokunta ruiskutti raunioihin lisää vettä.  Kuva: Hanna Koikkalainen

Myöhemmin käyntejä kertyi Tellan mukaan varmasti satoja. ”Kaiholla muistan Rautjärven kirkkoa”, hän sanoo.

Vanhaan kirkkoon liittyi tiettyjä ominaisuuksia, jotka ovat jääneet kanttorille mieleen. Nykyisin monessa kirkoissa on kamerat, joiden kautta kanttori näkee oville ja saliin, jotta soitto alkaa oikeaan aikaan. Rautjärvellä kanttorin piti seurata hautajaissaattueen etenemistä ikkunasta ja kuulostella vihkimisissä, milloin suntio kolauttaa oven merkiksi siitä, että vihkipari on valmiina ja hääsoitto voi alkaa.

Kanttorille läheisimmäksi kirkossa muodostuvat luonnollisesti urut. Rautjärvellä ne olivat pneumaattiset eli paineilmalla toimivat.

”Niissä ääni ei tule heti, kuten mekaanisissa uruissa. Se tekee soittamisesta melko haastavaa.”

Rautjärven kirkossa erityistä oli Tellan mielestä lämminsävyinen ja muita lähiseudun kirkkoja värikkäämpi tyyli.

”Se oli kaunis kokonaisuus, tosi tunnelmallinen juuri esimerkiksi jouluisin.”

Yksi parhaista muistoista on perinnemessu, joka kirkossa pidettiin muutama vuosi sitten.

Tella arvioi, että kirkko oli rautjärveläisille hyvin merkityksellinen, vaikka kävijämäärät tilaisuuksissa laskivat.

”Se oli symboli. Simpeleen ja Rautjärven kuntaliitoksen jälkeen kantarautjärveläisillä oli jotain, mitä muilla ei ole. Nyt sitä ei enää ole.”

Rautjärven seurakunta liitettiin vuoden 2019 alusta osaksi Ruokolahden seurakuntaa. Tella toivoo, että seurakunta tekisi paikalle jonkinlaisen siunauskappelin tai rukoushuoneen, jotta alueella säilyisi kokoontumispaikka.

”Voisihan se olla vaikka jonkinlainen pienoismalli vanhasta kirkosta. Pääasia on katsoa tulevaisuuteen, koska vanhaa ei saa takaisin”, Tella pohtii.

Kattokupolin päällä ollut risti säästyi palosta. Se nojaa nyt kirkon porttiin.  Kuva: Hanna Koikkalainen

Tellan työt kanttorina loppuivat korona-aikaan, eikä hän sittemmin ole enää palannut tekemään edes sijaisuuksia.

”Myöhemmin olen miettinyt, millä ajalla minä niitä töitä oikein tein. Kirkossa kaikki alkaa täsmälleen, eikä varaa myöhästymisiin ole. Aina oli kiire. Jos kirkkokuoron harjoitukset alkoivat aamulla seitsemältä, navettatöiden piti olla valmiita kuudelta.”

Tellalla on 90 lehmän lypsykarja sekä nuorkarjaa. Useita kertoja esimerkiksi lehmä jäi poikimaan, kun kanttori kiiruhti tilaisuuteen.

”Välillä sitä mietti urkuparvellakin, miten kotona menee. Usein sanoin kirkolle ajaessa, että ’Herra mie lähden nyt siun töihin, piä sie huoli niist lehmistä siel kotona’”, Tella kertoo.

Työssä oli kuitenkin monia hyviä puolia, jotka saivat jatkamaan. ”Kontrasti oli suuri, kun navetasta lähdön jälkeen vaihtoi puvun päälle solmioineen.”

Kanttorin työ oli sosiaalista ja myönteistä palautetta tuli paljon.

”Se on tosi palkitseva työ, jossa saa luoda tunnelmaa. Joulu on kanttorille parasta aikaa. Sitä saa elää töiden kautta monta viikkoa. Kirkot ovat täynnä, ja saa soittaa niin, että monen sadan hengen kuoro laulaa.”