HEVOSELÄMÄÄ Hevosunelmia ja unelmahevosia
Hevosten pilttuut ja ratsastustallin matala maneesi sijaitsivat paremmat päivänsä nähneessä kivitalossa. Siinä maneesin katsomon kostealla puupenkillä vilkaisin ruutuvihkooni, johon olin vinolla tekstillä kirjoittanut ponin hoito-ohjeita yhdessä muiden heppakerholaisten kanssa.
Vilu hiipi villapaidan sisään. En olisi millään jaksanut odottaa viikoittaista ratsastustuntia.
Ajatukset vaeltelivat omia polkujaan ja nelistin pian usvaisella niityllä villihevosen selässä. Tallityttö palautti minut todellisuuteen kehottamalla satuloimaan ja suitsemaan minua epäluuloisesti vilkuilevan valkoisen ponin.
Poni näykkäisi minua, kun yritin arasti harjata sitä. Tunnilla ratsastimme pompottavaa harjoitusravia ja teimme voltteja. Putte-poni kulki turpa edessä menevän ponin hännässä ja totteli opettajan käskyjä. Minun pohkeilla antamiani komentoja se ei noteerannut.
Leirillä sain ratsastaa suurikokoisella Risto-ruunalla, joka oli varmajalkainen ja luotettava suomenhevonen.
Risto taisi kuvitella olevansa arojen kesytön mustangi, kun se kesken maastoratsastuksen päätti lähteä kohti talleja. Se kiisi tuulen lailla pelto-ojien yli, kun tarrasin sormeni tiukasti sen punaiseen harjaan. Isäntä seurasi traktorinsa päältä ruunan villiä vapauden huumaa. Myöhemmin letitin Riston harjan ja se voitti tallin kauneuskilpailut.
Puoliverisen Poju-ruunan kanssa lähdimme ensimmäistä kertaa matkaan hermostuneesti sipsuttaen. Pojulla oli tapa jähmettyä paikoilleen aina kuullessaan moottoriajoneuvon äänen. Ratsastajan piti silloin loikata pois selästä ja pitää hevosta paikoillaan kunnes ääni lakkasi kuulumasta.
Hetken päästä tien poskessa näkyi ojaan ajettu auto. Hyppäsin Pojun selästä ja yritin taluttaa sitä auton ohi. Ruuna tuijotti ojassa vaanivaa metallihirviötä ja sen kaviot imeytyivät kiinni hiekkatien pintaan. Yritin saada ruunaa liikkumaan voimalla ja viekkaudella. Yhtäkkiä se tempaisi takajaloilleen silmiään pyöritellen ja jouduin toteamaan, ettei minussa ollut hevoskuiskaajan vikaa.
Metsässä ratsastaminen on parhaimmillaan terapeuttista. Se saa minut tuntemaan itseni villiksi ja vapaaksi. Huolet eivät vaivaa, kun yllytän ratsua yhä rajumpaan laukkaan pitkin peltoaukeita ja kärrypolkuja.
Keski-ikää lähestyvälle kotiäidille ei ole tehokkaampaa tapaa ladata paristoja kuin ratsastaa pitkin rantahietikkoa Välimeren rannalla. Olin kuin romanttisen draamaelokuvan tähti laukatessani syrjäisen kreetalaiskylän rantaviivaa meriveden pärskyessä ympärilläni.
Toinen hyvä keino rikkoa arkirutiineja on osallistua keskiaikaisiin turnajaisiin. Nautin joka hetkestä tähdätessäni jousipyssyllä olkiseen maalitauluun laukkaavan Fere-ratsun selässä. Myrskyistä viikinkiretkien tunnelmaa pääsin maistamaan, kun ratsastimme yöllä saariston maisemissa soihtujen valossa.
Onneksi saan jatkaa haaveiluani hevosista ja nauttia satunnaisista vaellusratsastuksista, vaikka ensimmäisestä ratsastustunnistani on jo 30 vuotta.
Hevoset tulevat aina olemaan osa minun tarinaani. Suljen silmäni ja kuulen kaukaista kavioiden kumua. Hevoseni rakastaa vihreitä laitumia ja sen laukka on kuin tuulen henkäys.
SUSANNA SAARES
Lahti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
