Elintarvikeala kaipaa vientiä
Suomessa on maailman paras ruoka. Näin ainakin valtaosa suomalaisista ajattelee.
Väitteelle on myös perusteita. Suomalainen ruoka on erityisesti turvallista ja sen tuotantoketju tunnetaan tarkasti.
Euroopan elintarviketurvallisuusviraston EFSA:n mukaan Suomessa syödään Euroopan puhtainta ruokaa. Kuluttaja voi luottaa siihen, mitä hänelle tarjotaan. Eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön tarpeet huomioidaan Suomessa jopa muuta EU:ta paremmin.
Luulisi, että suomalainen ruoka kävisi hyvin kaupaksi maailmallakin. Muutamaa menestyjää lukuun ottamatta näin ei kuitenkaan ole.
Elintarvikkeiden osalta Suomi on nettotuoja. Tuonnin ja viennin epäsuhta on 2000-luvulla vain paisunut. Ruuan kauppataseen vaje on jo lähes kolme miljardia euroa, ja summa näyttää edelleen kasvavan vuosittain 5–10 prosentin vauhtia.
Elintarviketeollisuusliitto ETL otti torstaina kantaa ruokaviennin puolesta. Ruokayritysten edunvalvojan mukaan Suomen elintarvikevienti voitaisiin kaksinkertaistaa nykyisestä.
Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa olivat ETL:n lisäksi mukana työ- ja elinkeinoministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ulkoasiainministeriö, valtioneuvoston kanslia sekä ruokaketjun järjestöjä. Alalla on yhteinen tahto viennin lisäämiseksi. Strategiatyö alkaa vuoden 2014 alussa.
Suomen suurista ruokayrityksistä ainoastaan Valio on kehittänyt vientikauppaansa pitkäjänteisesti. Sen brändeistä Viola oli pitkään Venäjän tunnetuin tuotemerkki. Juustojen lisäksi Valio vie muun muassa maidon arvokkaita jakeita, joita maailmalla käytetään erikoistuotteisiin.
Suomen ruokaviennissä yleinen ongelma on, että viennillä puretaan lähinnä kotimarkkinoiden ylijäämää. Se johtaa helposti bulkin ja vähäisen jalostusarvon tuotteiden vientiin, josta harvoin saadaan tyydyttävä hinta. Ruokatuonnin jatkuva kasvu kärjistää ongelmaa.
Suurilla yrityksillä olisi parhaat edellytykset kehittää myös vientiä. Kuitenkin esimerkiksi lihatalojen ”ulkomaankauppa” rajoittuu lähinnä lihaerien siirtelyyn omien jalostuslaitosten välillä Itämeren ympärillä. Vientiin tähtäävä tuotekehitys tai edes kotimaiselle kaupalle vaihtoehtoisten asiakkaiden etsiminen on vähäistä.
Ruokavienti ei tällä hetkellä muodosta minkäänlaista kilpailua kotimaan keskittyneen kaupan hankinnoille. Tilanne luonnollisesti pönkittää kaupan valtaa suhteessa muuhun ruokaketjuun.
On selvää, että menestyvä ruokavienti voi Suomessa perustua vain erikoistuotteisiin. Ne taas vaativat tuotekehitystä, tutkimusta ja osaavaa markkinointia.
Suomi ei voi eikä sen kannata tähytä koko maailman ruokamarkkinoita – vaikka menestystä tulisikin, tavara loppuu helposti kesken. Suomen ruokaviennin kannalta erittäin kiinnostava on esimerkiksi Pietarin alue, josta onkin jo kokemusta. Samoin kyseeseen tulevat muutkin maailman metropolit.
Suurin kiinnostus vientikauppaan tuntuu tällä hetkellä olevan pienillä ja keskisuurilla ruokayrityksillä. Ne ovat jo kotimarkkinoilla joutuneet etsimään sijansa korkealla laadulla ja erikoistuotteilla.
Niiden ongelmana ovat vähäiset resurssit vientikauppaan ja sen vaatimaan kasvuun. Vaikka kykyä kokeiluihin ja markkinointiin olisi, riskit epäonnistumiseen ovat suuret, eikä vakavaraisuus useinkaan riitä riskien kantamiseen.
Elintarvikevienti on tarkoitus liittää jatkossa osaksi vientiä edistävän Team Finlandin strategiaa. Näin ruokayritykset saisivat käyttöönsä ulkoasiain hallinnon osaamisen ja tuen, joka helpottaa ovien avaamista maailmalle.
Koko ruoka-alalle olisi hyväksi, jos yhä useammalle suomalaiselle tuotteelle löytyisi kasvavaa kysyntää ulkomailta. Se olisi myös hyvää lääkettä Suomen kauppataseelle ja työllisyydelle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
