Missä sananvapauden rajat kulkevat?
Viime viikolla meitä järkytti Ranskassa tapahtunut Charlie Hebdonin toimitukseen tehty terrori-isku. Se ei ollut mikään yllätys, koska Charlie Hebdon lehti on julkaissut muslimien pyhiä arvoja pilkkaavia pilakuvia.
Muuan muassa Muhammed, Koraani ja Allah ovat heille pyhiä. Tuskin kukaan pystyy olemaan välinpitämätön, jos häntä tai hänelle tärkeitä arvoja pilkataan. Se loukkaa ja haavoittaa.
Englantilainen pilkata sana on blashphemy sen alkujuuri on kreikkaa. Blapto tarkoittaa to injury ja pheme tarkoittaa to speak eli puhua haavoittavasti.
Sananvapaus on tärkeä arvomme, mutta vapaus ilman vastuuta johtaa anarkiaan ja kaaokseen. Meidän pitää kritisoida myös uskontoja, jos ne vahingoittavat ihmistä, mutta se tulisi tehdä rakentavalla tavalla.
Sananvapauteen kuuluu myös se, että arvioimme, mikä Charlie Hebdonin toiminnassa meni pieleen tai ylitti sopivaisuuden rajat.
Vihreiden Ville Niinistö on nyt vaatimassa Jumalan pilkkalain poistamista. Miksi? Siksikö, että sen jälkeen olisi täysi vapaus pilkata ja loukata niitä, joille Jumala ja häneen liittyvät arvot ovat pyhiä ja tärkeitä.
Näyttää siltä, että elämme arvotyhjiössä, jossa jopa kilpaillaan eri foorumeilla, kuka röyhkeimmin uskaltaa pilkata muille tärkeitä arvoja ja asioita.
Presidentti Putin sanoi 2013 pitämässään puheessa tästä arvotyhjiöstä näin: Monet euro-atlanttiset olivat hylkäämässä juurensa, mukaan lukien kristilliset arvot, jotka ovat länsimaisen siviilisäätiön ytimessä.
Moraaliset arvot ja perinteiset identiteetit hylättiin. Putin kertoi olevansa varma siitä, että kyseessä oli suora tie rappioon ja primitivismiin sekä syvään väestölliseen ja moraaliseen kriisiin.
Putinin mielestä ihmiset menettäisivät ihmisarvonsa, mikäli kristinuskon ja muiden uskontojen luomasta moraalista luovutaan (Vanhan Venäjän paluu, Timo Vihavainen).
Kirjailija Jari Ehrnrooth sanoi 10.1. HS:n haastattelussa: Hyvinvointiaate on korvannut arvot ja ideologiat.
Haluamme hyvinvointia, mutta voimme yhä huonommin sitä tavoitellessamme. Palvomme itseämme, janoamme elämyksiä ja välttelemme henkistä ja moraalista kasvua.
Raamattu puhuu niin sanotusta Kuninkaallisesta laista. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Siinä on meillä kaikilla ojentautumista ja opittavaa.
Ihmisyyteen ja ihmisarvoon kuuluu tai tulisi kuulua toinen toisemme kunnioittaminen, vaikkemme hyväksyisikään sitä, mitä he ajattelevat, tekevät tai mihin he uskovat.
Helena Kekkonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
