Elintarvikevalvoja opettelee tunnistamaan ruokapetoksia – petosten lonkerot leviävät laajalle

Suurin osa elintarvikeketjun petoksista on väärennöksiä. Marjayrittäjä on tyypillinen väärentäjä. Kuva: Jukka Pasonen

Helmikuussa 2013 alkoi paljastua, että yhdellä lihaleikkaamolla Hollannissa oli tehty petos, jossa naudanlihaa korvattiin hevosenlihalla.

Willy Selten leikkaamolla oli suoria asiakkaita Hollannissa 132 ja ulkomailla 370. Petos levisi ympäri maailmaan, sillä hevosenlihaa meni yhteensä 7 050 yritykseen, myös Suomeen.

Esimerkiksi tuontilihasta lihapullia valmistaneen Lagerbladin tappioksi arvioitiin jopa 100 000 euroa (MT 27.5.2013).

Vuosi 2013 on ruokapetosten tutkinnan alkuvuosi. Hevosenlihaskandaali herätti viranomaiset, ja EU tarttui toimeen.

Siksi myös Suomessa on kolmen vuoden aikana polkaistu käyntiin ruokapetoksia etsivä järjestelmä. Työtä tekee Evira yhteistyössä kuntien elintarvikevalvonnan, poliisin syyttäjän ja verottajan kanssa.

”Petoksia on alettu tutkia ja tiedostaminen on lisääntynyt. Esitutkinnassa on muutama tapaus ja havaintojen määrä lisääntyy”, Eviran ylitarkastaja Jussi Peusa sanoo.

Tilanne on samankaltainen kuin aikanaan ympäristörikoksissa, joista on tullut vakavasti otettavia rikoksia.

Suomessa häkki ei ole vielä heilunut, mutta sakkoja on jaettu. Sakot eivät ole Peusan arvion mukaan ylittäneet petoksella saatuja hyötyjä.

EU:lla on petoksille vastaavanlainen ilmoitusjärjestelmä kuin terveydelle vaarallisille tuotteille (MT 22.9.). Erona on, että petoksista ei ole julkista tilastointia.

EU-maista on tähän mennessä tullut Suomeen neljä tutkintapyyntöä. Suomalaiset toimijat ovat saaneet niistä puhtaat paperit.

Käytännön työtä tekevät kuntien elintarvikevalvojat.

Suurin osa vilpistä on marjojen tai tuorevihannesten alkuperän väärennöksiä. Niitä on löytynyt toki ennenkin, mutta nyt pyritään etsimään johdonmukaisesti. Esimerkiksi viime kesänä Eviralla oli kampanja mansikoiden alkuperästä.

”Tätä on nyt kolmatta vuotta rummutettu valvojille. Työ on vasta alkuvaiheessa.”

Petosten kokonaismäärästä Peusalla on valistunut arvio.

”Reipas arvio on, että Suomessa tappio on noin kolme prosenttia alan liikevaihdosta. Sen verran jollain tavalla kierretään veroja ja jätetään maksuja maksamatta.”

Poliisi tutkii elintarvikepetoksia talousrikoksina.

”Petokset eivät ole tilastollisesti iso ilmiö, mutta määrä on kasvussa. Ne ovat valtavan suuri haaste, sillä perinteiset valvontamenetelmät eivät ole parhaat mahdolliset petosten paljastamiseen”, rikoskomisario Minna Immonen Itä-Suomen poliisilaitokselta sanoo.

Immosen mukaan Suomi on myös kansainvälisen elintarvikerikollisuuden kauttakulkumaa. Ruoka voi matkalla muuttua suomalaiseksi, sillä Suomalaisen ruuan maine puhtaana tuo lisäarvoa.

Yhteistyötä viranomaisen välillä tarvitaan, sillä poliisi ei välttämättä kerro tutkimuksistaan valvontaviranomaisille.

Poliisi ei kuitenkaan voi vetää terveydelle vaarallista tuotetta pois markkinoilta. Siihen tarvitaan elintarvikevalvontaa.

Näin kävi kesällä Hollannissa fibronil-tapauksessa. Hollannin poliisi tiesi myrkystä jo marraskuussa 2016, Belgian viranomaiset kesäkuussa.

EU:n varoitusjärjestelmä RASFF hälytti vasta elokuun alussa.

”Tiedonkulku ei ollut alkuunkaan sitä mitä piti olla. Järjestelmä toimii kyllä, jos tieto lyödään sinne”, Peusa manaa.

Suomalainen ruokaan liittyvä petos on tavallisesti jonkinlaisen jopparin tekemä, Peusa arvioi.

Toimija ei halua ajatella tekevänsä tietoista petosta, mutta ongelmat kasaantuvat.

”He eivät ole syvällisiä elintarviketalouden osaajia. Ei ole tapausta, jossa olisi rikottu vain yhtä pykälää, vaan tekijällä on paljon ongelmia toiminnassa.”

Peusan mukaan isot yritykset tuskin tekevät petoksia. Maineriski on paljon suurempi kuin mahdollinen hyöty.

Julkisuuteen on vuoden 2013 jälkeen tullut yksi tapaus. Salolaista Perniön lihaa syytettiin ulkomaisen lihan myymisestä kotimaisena.

Valvontaviranomaisten valmius tunnistaa petoksia on parantunut, mutta parantamisen varaa silti löytyy.

”On huomattu, että viranomaiset voivat sulkea silmät tietyiltä piirteiltä tai ei ole kiinnostuttu tutkimaan jotain.”

Kolmessa kansainvälisessä EU:n viranomaisia herätelleessä petoksessa jokaisessa on omat erityispiirteensä.

Hevosenlihaskandaali paljasti ruokaketjun monimutkaisuuden ja toimijoiden suuren määrän.

Brasilian pilaantuneessa naudanlihassa viime kesänä oli mukana maailman suurimpia tuotantolaitoksia ja laajalle levinnyttä korruptiota.

Hollantilaisista kananmunista löytyi viime kesänä fibronil-hyönteismyrkkyä. Petos alkoi ketjun alkupäästä, kun alkutuottajaa huijattiin. Saastuneet tuotteet levisivät useisiin EU-maihin.

EU järjesti skandaalin takia hätäkokouksen.

Hevosenlihasta vankilatuomioita jaettiin vuoden 2015 aikana. Kahden muun tutkimukset ovat kesken.