Lukijalta: Ruotsalaisten asettaminen Nato-tukikohdan johtooon on hyvä ratkaisu

Sotaharjoitus käynnissä. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Ruotsin puolustusministeri Pål Jonsson ilmoitti 16. syyskuuta Ruotsin olevan valmis ottamaan johtovastuun Suomeen tulevista Naton eteentyönnetyistä maavoimien joukoista (Forward Land Forces). Ministeri kertoi perusteluksi muun muassa sen, että näin Suomi voi keskittyä vahvemmin eteläisen Suomen puolustamiseen.

Kyseessä on tarjous, jota ei sovi ohitettavan olankohautuksella.

Johtovaltio asettaa pääosan joukoista ja esikuntahenkilöstöstä sekä vastaa joukkojen kierrätyksestä, koulutuksen ja harjoitusten suunnittelusta sekä toteutuksesta. Ja kantaa täten suurimman henkilöstöstä aiheutuvan taloudellisen taakan.

Arvioitaessa mahdollista rotaatiojoukkojen kokoa, se voinee olla – kaikki mahdolliset osallistujamaat huomioiden – pysyvästi pienimmillään muutamia kymmeniä ja suurten harjoitusten tapauksessa tuhansia.

Ruotsilla on merkittävästi enemmän ammattisotilaita suhteutettuna koulutettavien asevelvollisten ja reserviläisten määrään kuin Suomella. Ruotsilla on runsaasti kokemusta samantyyppisistä vastuista lukuisista EU:n taisteluosastoista, niiden suunnittelusta, johtamisesta ja harjoittamisesta.

Suomi ei tuohon kykenisi. Puolustusvoimilla ei ole vastaavaa kykyä vuosikausiin.

Jo Nato-jäsenyyden mukanaan tuomat pysyvän komentorakenteen tehtävät vaativat enemmän kuin sata ammattisotilasta. Ja varusmiehet ja reserviläisetkin on koulutettava.

Ruotsin halukkuus ottaa vastuulleen kyseisen joukon johtovastuu vaatii heiltä muutamia kymmeniä henkilöitä jatkuvaan työhön. Kaikilta osallistujamailta se vaatii muutamia esikuntahenkilöitä sekä joukkueen – komppanian suuruiset osastot, perustilanteessa. Suurten harjoitusten aikana esikuntahenkilöstön määrä vähintään tuplaantuu. Joukkojen määrä moninkertaistuu.

Riippumatta siitä, sijoitetaanko nuo eteentyönnetyt joukot sitten Sodankylään, Rovaniemelle tai Kajaaniin, se tulee vaatimaan merkittäviä panostuksia muun muassa majoitusolosuhteisiin. Teltoissa eivät sotilaat rauhanaikana viikkoja asu. Pohjois-Suomessa ei liene vapaana kyseisen esikunnan vaatimaa työskentelytilaa. Ei ainakaan Naton vaatimukset täyttävää.

Tulevan Pohjois-Kalotin maavoimaesikunnan sijoituspaikka ei välttämättä ole Suomessa. Pohjois-Ruotsissa lienee vielä jäljellä lyhyellä valmisteluajalla käyttöönotettavaa vaatimukset täyttävää esikunnan toimitilaa ja siihen vaadittava muu tuki. Suomen ei tähän olisi tarpeen panostaa.

Pekka Ahonen

Kuopio