Susiongelmaan luomuratkaisu
Ylänne: Koirakirja (Otava 1960) kertoo vakuuttavasti, miten sudet hävitettiin. Irlanninsusikoira ja sen lähirotu hävittivät sudet Brittein saarilta. USA:ssa Kalliovuorilla joskus 1950-luvulla kuuden skotlanninhirvikoiran ajue surmasi yhtenä metsästyskautena 148 sutta ja 300 kojoottia lampaiden suojelemiseksi. Niinpä susien vähennys sujui niin hyvin, että susi olikin suojeltava.
Susi siis luonnostaan vaistomaisesti väistää ja karttaa irlanninsusikoiraa. Tuo vaisto on niin voimakas pelko, että sudet lähtisivät tiehensä Nousiaisten, Ylänteen ja Köyliön mailta. Tietenkin joku susi joutuisi saaliiksi, saisi surmansa.
Irlanninsusikoira sai huonoa mainetta joskus 1970-80-luvulla, kun muutama ärhentelevä schäfer joutui uhriksi.
Maaseudulla harjoitetaan koulutettua metsästystä ja skotlanninhirvikoira on hyvä vainuamaan ja ajamaan hirviä, kuten irlanninsusikoirakin, niin voisivat metsästäjät hankkia niitä nykyisten koiriensa sijalle tai lisäksi. Omakotiasujat, jotka nyt pelkäävät koiransa puolesta, voisivat ryhtyä Irlannin susikoiraharrastajiksi, jolloin sudet häipyisivät koko paikkakunnalta.
Sekä irlanninsusikoira että skotlanninhirvikoira ovat vinttikoiria, joten ne saavat vainun tuulesta eikä vain jäljistä.
Vinttikoira ei tule sanasta vinttikaivo, jota ne silhuetissa muistuttavat, vaan sanasta wind eli tuuli, henkäys, vainu. Juuri tämä vainu tuulesta tekee ne hyviksi hirvien ajajiksi ja samoin taitaviksi suden ahdistajiksi.
Kun maaseudulla ei olla niin uusavuttomia kuin kaupungeissa, ”sosialismista” huolimatta, niin omatoiminen asioihin puuttuminen on oma ratkaisu.
EU-direktiivi ei voi kieltää suomalaista omistamasta irlanninsusikoiraa. Valtio voisi myöntää ympäristötukea noiden koirien pitämiseen luonnon tasapainon ja ihmisten viihtyvyyden tähden.
Olli Harttila
mv, erik. lääk.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
