Jauhiaisen pussista Mitä suurempi kunta sen kalliimpi
Kuntarakenneasiasta on tullut hallitukselle elämää suurempi kysymys. Rakennekeskustelussa itseisarvoksi on muodostunut kuntien vähentäminen sen sijaan, että itseisarvo olisi kuntien palvelu mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla.
Ohessa on omaa tutkivaa journalismiani kuntapalvelutehokkuudesta kuntakoko perusmuuttujana.
On lähes sokeeraavaa todeta, että kun maamme kunnista valitaan pienimmästä päästä kuntia niin paljon (184), että näiden väkiluku on sama kuin Helsingin väkiluku, näiden kuntien yhteiset toiminnan kulut ovat lähes 700 miljoonaa euroa alhaisemmat kuin Helsingin.
Pitkän ajan ”yli varojen elämisestä” kertoo se, että konsernilainakanta näillä ”elinkelvottomilla kunnilla” on 2 300 miljoonaa alempi kuin kaikkein ihailemalla pääkaupungillamme.
Pääkaupungilla on tietysti pääkaupungin rasitteensa. Mutta kun katsotaan kuntien kustannustehokkuutta kaikkien yli 100 000 asukkaan kuntien osalta ja verrataan sitä edellä mainittujen 184 pienimmän kunnan vastaaviin, voidaan todeta pienten pärjäävän edelleen.
Toimintakulut per asukas ovat pienissä kunnissa runsaat 200 euroa alhaisemmat kuin suurkunnissa. Lainakanta on taas vastaavasti noin 3 000 euroa alhaisempi. Oheiseen graafiin olen laskenut eri kuntakokoluokkien osalta toiminnan kulut per asukas siten, että kaikkien kuntien keskiarvo on merkitty luvulla sata.
Tämän mukaan kustannustehokkain kuntakokoluokka on 20 000 – 40 000 asukkaan kuntakoko. Taulukon luvut kertovat sinänsä kaiken olennaisen.
Edellä todetut asiat on helppo tietysti torjua asukkaiden ikärakenteilla, palvelutasoeroilla jne. Palvelujen tasosta on maallikon vaikea sanoa mitään faktapohjaista. Sen sijaan mutu-pohjalta (minusta tuntuu -pohjalta) tuntuma on se, että pieni on kaunista.
Siitä, miten lasten tai vanhusten osuus vaikuttaa kokonaiskustannuksiin, on pilkottuakin tietoa.
Tilastokeskus tuottaa meidän kaikkien käyttöön myös per lapsi ja per oppilaskohtaista kustannustietoa. Näiden yksiselitteinen tulos on se, että mitä suurempi kunta, sen kalliimpi.
Toki on sanottava, että sekä hyvin huonosti huonosti hoidettuja kuntia löytyy kaikista kuntakokoluokista.
Kun Björn Wahlroos ajatteli ääneen että meillä ikäihmisillä pitäisi olla vaaleissa vähemmän ääniä kuin ”aikuisilla”, minä ehdotan, että kuntarakenneuudistus pitäisi tehdä kuten yritysfuusiot. Silloin huonompi fuusioituu parempaan, sen ehdoilla ja yrityskulttuurilla. Eikä siten, että pienempi isompaan – sen ehdoilla ja yrityskulttuurilla.
PAAVO JAUHIAINEN
Kirjoittaja on entinen yritysjohtaja, joka tarkastelee talouden
tunnuslukuja tällä palstalla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
