Halvan ruuan tavoittelu vie metsään
Epävarmuus tuotannossa jatkuu edelleen. Mielessä käy, että kuinka kauan joudumme tuottamaan kotimaiselle kaupalle raaka-ainetta ilman palkkaa?
Eletään päivä kerrallaan samalla peläten uusia leikkauksia kotimaisesta tuotannosta. Kaikki korotukset ja verot tulevat meille niin kuin muillekin, mutta mistä vielä voidaan supistaa menoja?
Maaseudun Tulevaisuus julkaisi jokin aika sitten miten lihakilolla voi olla jopa 40 senttiä eroa tuottajien välillä. Onko tämä sitä markkinataloutta? Monihintajärjestelmä ei kuitenkaan ole enää kauaa olemassa, koska pienet putoaa väkisin pois tuotannosta.
Miten voimme vaatia omia lapsiamme jatkamaan sukutilaa, jolla eläminen käy mahdottomaksi? EU menee omalla painollaan ja siirtymäajat umpeutuvat, kuten ennustettiin.
Tätä kukaan ei ennustanut, että suomalainen keskittynyt kauppa ajaa meidät ahdinkoon. Onhan ne saaneet siihen ihan luvan, koska mitään ei heidän mahdilleen voi.
Päättäjänä aikoinaan istuneena en ymmärtänyt mitä tarkoittaa tulevaisuudelle se, että myös keittiöt ovat entistä suurempia ja tuotemäärät entistä isompia. Lähiruoka ei tuohon kuvioon millään mahdu.
Ennen kilpailtiin, kuka teki maukkaampaa ruokaa, nyt kuka halvempaa. On menty metsään, vaikka ravinnot on kohdallaan, niin maittavuus on heikko.
Ei ole keittiöiden syy että joutuvat kiristämään ja käyttämään halvinta raaka-ainetta, vaan päättäjien. Kamalinta oli kuulla että Thaimaasta ja Brasiliasta tuodaan kanatuotteita. Sekin on sallittua koska kukaan ei vaadi laittamaan tuottajamaan nimeä ruokalistaan.
Elämme vuotta 2012 ja tuotteen alkuperä on ainakin lihaan merkattu joka asteella. Entä gmo? Sitäkin meille syötetään?
Mummon lihapullien valmistajamaa Ruotsi herätti monen ihmisen. Rehellistä, mutta kauppaa heikentävää. Onko kokonaistaloudellisesti halvempaa tuoda kuntiin ja sairaaloihin raaka-aineet ulkomailta? Kun ei osata tehdä kilpailutuksia, on aina otettava se hinnaltaan halvin.
Kunpa vielä tulisi aika, jolloin voisimme kulkea käsi kädessä, tuottaja, teollisuus ja kauppa. Arvostaisimme kuluttajia, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä tuotannon kannalta. Nyt tuntuu kuin välillämme olisi vihamielisyyttä.
Teija Ketola
Paimio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
