KOMMENTTI Pakko tehdä kerralla hyvä
Aloitin viime kesänä oman talon rakentamisen. Projekti ei ole valmis, mutta rohkenen silti tehdä välitilinpäätöksen.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin tieto, että työmaa on hyvissä käsissä, kun itse on muualla. Silloin rakentamiseen kuluvat vain lomapäivät, eivät yöunet.
Paljon parjattu byrokratia vaikutti kaikkein eniten suunnitteluun. Hahmottelin aluksi melko askeettista rakennusta ulkohuusseineen, mutta päädyin lopulta nykyaikaisempiin ratkaisuihin.
Lainsäätäjän mielestä pitää tehdä kerralla niin hyvä, että se kelpaa vielä pyörätuoliin jouduttuanikin. Aivan ymmärrettävää – on yleiseksi hyödyksi, että rakennus on käyttökelpoinen muillekin kuin rakentajalle.
Toisaalta tämä ajattelu pakottaa tekemään kaikki mulle heti -periaatteella. Se on kallista. Moniin taloihin mukavuuksia on lisätty vähitellen, sitä mukaa, kun niitä on tullut tarjolle ja niihin on ollut varaa. Niin ei voi enää tehdä.
Olen rakentamisen sääntelylle ja valvonnalle myös kiitollinen. Tuskin olisin tilannut katselmuksia tontilleni, ellei olisi ollut pakko. Ilman pakkoa olisi jäänyt saamatta moni neuvo.
Byrokratiahyökkäys tulikin yllättävältä suunnalta. Betoni loppui kesken, ja läksin hakemaan sitä lisää lainatuilla autolla ja peräkärryllä.
Paluumatkalla poliisi pysäytti. Sain sakot ja menetin ajokorttini, koska tappiin kuormattuna yhdistelmäni olisi ollut 100 kiloa painavampi kuin B-kortti sallii. Kuormaa ei toki ollut maksimia, mutta sillä ei lain kannalta ole merkitystä. Se kärry olisi kannattanut ajattaa vaikka taksilla.
Henrik Schäfer
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
