”Unohdettu kansa” kallistaa koko Eurooppaa oikealle − kahtiajako syvenee, jos demokratiaan kuuluvan poliittisen korjausliikkeen syitä ei tunnusteta

Espanjan oikeistokonservatiivisen kansanpuolueen johtaja Alberto Núñez Feijóo on etenemässä kohti voittoa muutaman viikon päästä pidettävissä parlamenttivaaleissa. Hallituksen hän pystyy todennäköisesti muodostamaan vain laitaoikeiston Vox-puolueen kanssa. Kuva: Javier Soriano

Uutiset|Politiikka ja talous

5.7.202306:00

Analyysi

Tapio Nurminen

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) neljän puolueen oikeistohallituksen kivuliasta alkutaivalta on seurattu tarkasti eri puolilla Eurooppaa, koska koko EU-laiva on kallistumassa oikealle.

Yhä useammassa EU-maassa maltillisen keskustaoikeiston on hallituksia muodostaessaan taivuttava enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti yhteistyöhön laitaoikeistoon kuuluvien puolueiden kanssa.

Eronneen elinkeinoministerin Vilhelm Junnilan (ps.) natsisotkut ja sisäministeri Mari Rantasen (ps.) haastattelulausunnot väestönvaihdosta on eurooppalaisessa keskustelussa nostettu esimerkiksi siitä, mitä hallitseminen ääriryhmiä lähellä olevien oikeistopopulistien kanssa pahimmillaan tarkoittaa.

Keskustaoikeisto ja oikeistokonservatiivit tekevät EU-maissa valtakunnan tasolla hallitusyhteistyötä laitaoikeiston kanssa Suomen lisäksi Italiassa, Ruotsissa ja Latviassa.

Saksassa hallitusyhteistyö oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kanssa (AfD) on tabu, jonka rikkomisen kynnys on edelleen korkealla myös niin sanotulle oikeistounionille eli CDU:lle ja sen baijerilaiselle sisarpuolueelle CSU:lle.

Erityisesti Itä-Saksassa tilanne voi muuttua ensi vuoden osavaltiovaalien jälkeen. Itä-Saksan Thüringenissä AfD:n ehdokas valittiin jo pienen piirikunnan johtajaksi, eli merkittäväksi vallankäyttäjäksi.

Perustuslain noudattamista valvovat viranomaiset luokittelevat Thüringenin AfD:n äärioikeistolaiseksi puolueeksi.

Espanjassa oikeistokonservatiivinen Partido Popular (PP) tekee paikallistasolla hallitusyhteistyötä laitaoikeiston Vox-puolueen kanssa. PP on nousemassa muutaman viikon päästä pidettävien parlamenttivaalien voittajaksi.

Jos puoluetta johtava Alberto Núñez Feijóo mielii pääministeriksi, hänen on lähes pakko ottaa Vox mukaan hallitukseen.

Johtavien oppositiopuolueiden vaalivoitot ovat oleellinen osa toimivaa demokratiaa. Poliittisia korjausliikkeitä tulee tasaisin välein molempiin suuntiin. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä.

Meneillään olevassa kallistumassa oikealle merkittävä osa äänistä on kuitenkin valumassa kansallismieliselle ja maahanmuuttovastaiselle laitaoikeistolle. Sitä pidetään huolestuttavana.

Saksassa AfD on mielipidemittauksissa noussut noin 20 prosentin kannatuksella toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi sosiaalidemokraattien ja vihreiden.

Myös AfD:stä löytyy useita Suomen Junnilan kaltaisia poliitikkoja, mutta 20 prosentin kannatusta ei kuitenkaan haalita pelkällä peitellyllä natsiretoriikalla.

Perussuomalaisten, ruotsidemokraattien, AfD:n ja monien muiden vaalimenestyksessä on ennen muuta kysymys unohdetuksi itsensä kokevan kansanosan monisyisestä protestista ylimieliseksi koettua kansallista ja eurooppalaista poliittista eliittiä vastaan.

Jotkut sanovat haisevan vastalauseen EU:n ristiriitaiselle ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvalle ilmastopolitiikalle.

Toiset eivät halua enää kuulla sanaakaan minkäänlaisen maahanmuuton lisäämisestä seuratessaan uutisia Ruotsin jengirikollisuudesta ja Ranskan mellakoista.

Osa protestoi, koska inflaatiota ei saada kuriin ja osan mielestä erilaisten vähemmistöjen asiaa ajetaan ja ongelmia ratkaistaan pontevammin kuin keskivertokansalaisten.

Tälle joukolle oikeistopopulistit tarjoavat helppoja vastauksia, joita tosiasiassa ei ole.

Käytännössä kaikissa EU-maissa vallitsee suhteellisen vahva konsensus siitä, että natsiliehittelyä ei pidä hyväksyä eikä sietää missään muodossa.

Politiikan tutkijat kuitenkin muistuttavat, että ”unohdetun kansan” protestia ei loivenneta kauhistelemalla ja tuomitsemalla laitaoikeistoa edustavien poliitikkojen sanomisia.

Esimerkiksi Saksan Thüringenissä AfD:n vahvan miehen Björn Höcken väliin hyvinkin brutaalia natsiretoriikkaa on yritetty saada kuriin kaikin mahdollisin keinoin. Puolueen kannatusta tämä taistelu on pikemminkin vahvistanut.

Saksassa oikeistopopulistien kannatuksen nousulle nimetään kaksi ydinsyytä: epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka ja ristiriitaisiin kieltoihin sekä saneluun perustuva ilmastonmuutoksen ja luontokadon jarruttaminen.

Sama pätee varmasti moneen muuhun EU-maahan.

Jos näitä ydinsyitä ei tunnisteta, tunnusteta eikä linjaa muuteta, kallistuma oikealle todennäköisesti vain vahvistuu.

Samalla yritys lisätä työperäistä maahanmuuttoa kilpistyy ja kunnianhimoisista ilmasto- ja ympäristötavoitteista pitää luopua.