MTK:n Pietola: Päästövähennykset ajaisivat ruuantuotannon pois EU:sta
Kasvihuonepäästöjen vähennystavoitteet voivat pahimmillaan kuristaa eurooppalaisen maatalouden ahtaalle. Jos synkimmät arviot toteutuisivat, Eurooppa onnistuisi kyllä vähentämään itse tuottamiaan kasvihuonepäästöjä, mutta samalla se ulkoistaisi niiden tuotannon rajojensa ulkopuolelle.
”Ilmaston kannalta hyötyä ei syntyisi. Käänne voisi olla ilmaston kannalta jopa huonompaan, jos ruokaa tuotettaisiin väljemmillä vaatimuksilla kuin Euroopassa”, toteaa MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.
Hän pitää järjettömänä tilannetta siltäkin kannalta, että ruuantuotantoa siirrettäisiin tällöin runsaiden makeanveden varantojen alueilta alueille, jossa puhtaasta vedestä on pulaa.
”Kehitys olisi sekä maatalouden ja ruokaturvan että ilmaston kannalta kestämätön.”
EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasuja 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Maataloudelle asetettavia tavoitteita ei ole vielä päätetty. Neuvotteluita sektorikohtaisista tavoitteista käydään tämän vuoden aikana.
MT kertoi maatalouteen kohdistuvista päästövähennyspaineista ja niiden aiheuttamista uhkakuvista perjantaina. Euroopan komission tutkimuslaitos JRC laskee, että maataloustuotanto saattaisi tuotantosuunnasta riippuen vähentyä jopa kymmeniä prosentteja.
Maatalous kuuluu kasvinhuonepäästöjen vähentämistavoitteissa päästökaupan ulkopuolisten toimintojen ryhmään yhdessä asumisen ja liikenteen kanssa.
EU tavoittelee vuoteen 2030 mennessä päästökauppasektorilla 43 prosentin kasvihuonepäästöjen vähennystä ja päästökaupan ulkopuolisten ryhmässä 30 prosentin vähennystä vuodesta 2005. Jos tavoite suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, prosentti voi olla lähes 40, Pietola toteaa. Lopullisista prosenteista ei ole vielä tietoa.
Keskustelua taakan jaosta asumisen, liikenteen ja maatalouden kesken käydään tämän vuoden aikana.
Pietolan mukaan vielä tammikuussa ratkaisuja tavoiteltiin vuoden loppuun mennessä, mutta nyt aikataulua on alettu hoputtaa.
”Nyt on se hetki, kun asiassa pitää vaikuttaa.”
Luonnonvarakeskuksen (Luke) professori Kristiina Regina arvioi perjantain MT:ssä, että ilman tuotannon leikkaamista maatalous pystyisi vähentämään kasvihuonepäästöjä enintään pari prosenttia.
Pietola näkee yhtenä vaihtoehtona, että komissio tai Suomi päätyy esittämään maataloudelle juuri sen suuruista vähennystavoitetta. Minkälaisen viestin se sitten antaa muulle yhteiskunnalle, että yksi sektoreista vähentää prosentin tai kaksi ja muut kymmeniä prosentteja, Pietola pohtii.
Hän pelkää maatalouden joutuvan jälleen kerran syntipukin rooliin aivan samalla tavalla kuin vesiensuojelussakin.
Maatalouden kannalta suurin ongelma on Pietolan mukaan se, että maatalouden tuottamaa ilmastohyötyä – kasvien yhteyttämistä eli hiilidioksidin sitomista ilmakehästä – ei lasketa ilmastomalleissa maatalouden hyödyksi.
Ylipäätään tietämys maaperän kyvystä sitoa hiiltä on vielä varsin vähäinen.
”Puutteellinen tieto viljelymaan hiilivarastosta tuli esille pari viikkoa sitten Brysselissä tutkijaseminaarissa, jonka komissio järjesti.”
Hiilidioksidinielut ja -päästöt lasketaan maankäyttösektorissa, joka on niin kutsuttu Lulucf-sektori (Land use, land-use change and forestry). Se on puolestaan tällä hetkellä kokonaan päästötarkasteluiden ulkopuolella.
”Maatalouden ei pitäisi lähtö‑
kohtaisesti kuulua samaan ryhmään asumisen ja liikenteen kanssa, jos tässä niin sanotussa ei-päästökauppasektorissa maatalouden seurattavat kaasut ovat sellaisia, joihin maatalous ei voi vaikuttaa ilman tuotannon laskua”, Pietola huomauttaa.
”Miksi olla mukana päästövähennystavoitteissa mittareilla, jotka eivät toimi tai ovat vahingoksi ruuantuotannolle?”
Pietolan mukaan Suomi pystyy täyttämään EU:n ei-päästökauppasektorin päästövähennystavoitteet helposti yksistään liikenteen biopolttoaineisiin satsaamalla.
”Kunhan satsaamme biopolttoaineisiin emmekä vaaranna ruokaturvaamme sälyttämällä maataloudelle tavoitteita, jotka eivät toimi.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
