lukenut mies Ahtaan ajan päiväkirjat
SDP:n johtaja Väinö Tanner teki moneen otteeseen isänmaalle suuria palveluksia. Sisällissodan jälkeen hän kokosi nopeasti kansanvaltaisen työväenliikkeen rakennustyöhön. Hänellä oli rohkea merkitys myös äärioikeiston kapinan, lapuanliikkeen kaatamisessa, vaikka siinä päävastuun kantoikin kansanvaltainen talonpoikaisto.
Toisen maailmansodan aikana Tanner oli eräällä tavalla yhtenäisen rintaman symboli. Jotkut antavat hänelle jopa pääansion siitä, että miehet pysyivät kesällä 1944 linjassa loppuun asti.
Tannerin päiväkirjat jatkosodan viimeisiltä vuosilla löydettiin jokin aikaa sitten Yhdysvalloista, jonne ne oli viety turvaan mahdollisen miehityksen alta. Väitettyjä sensaatioita niissä ei ole. Tannerhan kirjoitti samojen paperien pohjalta vielä laajemmat muistelmansa sodan jälkeen, kun miehitystä ei tullutkaan.
Jokin vuosi sitten julkaistut presidentti Risto Rydin päiväkirjat samalta ajalta tukevat Tannerin kertomaa. Suomen liikkumavara oli uskomattoman ahdas. Pääministerin sihteerin V. J. Sukselaisen pöytäkirjat hallituksen iltakouluista laajentavat näkökulmaa osoittamalla, miten kapea sota-ajan ydinjohto oli.
Tannerin päiväkirjoja kommentoivaa tohtori Hannu Rautkalliota on pilkattu yhden dokumentin dosentiksi. Hän erehtyy usein vetämään lähteestään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Päiväkirjojen perusteella Rautkallio laskee täysin Tannerin ansioksi, että SDP pysyi hallituksessa kesäkuun 1944 Ribbentrop-sopimuksen jälkeen. Todellisuudessa tästä ei ole tutkittua tietoa, vain Tannerin omia taktisia muistiinpanoja ikuisen oppositionsa varalle.
Toimittaja Lasse Lehtinen on kirjoittanut loppuun Tannerin lyhyen elämäkerran. Lehtinen tarkastelee maailmaa Urho Kekkosen kautta, eli hän kertoo osin toista tarinaa.
Tässä tekstissä Lehtisen huikein väite on, että Kekkonen solmi KGB-yhteyden jo syksyllä 1941. Lähdettään tohtori Lehtinen ei tietenkään vaivaudu kertomaan. Olisi mielenkiintoista tietää, missä tanakasti Suomen kamaralla pysytellyt Pekka Peitsi tapasi hyökkäyssodan kiivaimpaan aikaan neuvostoagentti Jelisejevin. Pelkkää Lehtisen huuhaata taas kerran.
PEKKA ALAROTU
Väinö Tanner: Unohdetut
päiväkirjat 1943 ja 1944.
Hannu Rautkallio ja Lasse Lehtinen. 308 sivua. Paasilinna.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
