Esko Aho on niin huolissaan poikien asemasta koulussa, että tilanne saa entisen pääministerin puhumaan miltei sortamisesta

Esko Aho on viimeaikaisissa haastatteluissa puhunut peruskoulusta. Maanantaina 30.7. hänet kuvattiin peruskoulu Norsenissa Helsingissä. Kuva: Carolina Husu

Kuva: Jenna Jalkanen

Kuva: Jenna Jalkanen

Lamavuosien pääministeri Esko Aho on viimeaikaisissa haastatteluissa tahtonut puhua koulusta.

Aho, 64, on huolissaan siitä, miten peruskoulu kohtelee poikia. Kyse on oppimistuloksista ja arvosanoista, jotka ovat keskimäärin selvästi tyttöjä huonompia.

"Ehkä sortaminen on sanana turhan voimakas", Aho maistelee kommenttiaan. Suuressa määrin hän ei kuitenkaan mielipiteitään varo.

Syksyllä MTV:n haastattelussa Aho sanoi Suomen koulujärjestelmän sorsivan poikia. Ja näpäytti vielä päälle, että jos tytöt olisivat yhtä hankalassa jamassa, asialle olisi jo tehty jotain.

Kommentit ovat syyttäviä ja kovia entisen pääministerin suulla lausutuiksi. Toki Aho vanhana poliitikkona tietää, että viestiä on teroitettava, jotta se vaikuttaisi.

Puhutaan pian siitä, miksi Aho haluaa pitää juuri tätä aihetta esillä. Ensin pitää kysyä, mistä ongelma Ahon mukaan johtuu.

Ahon mielestä poikien huono koulumenestys tiivistyy kahteen seikkaan: tyttöjä myöhempään kypsymiseen koulun vaatimuksiin ja temperamentin vaikutukseen. Tai tarkemmin sanoen ongelmat johtuvat siitä, ettei koulu osaa toimia näiden lähtökohtien kanssa.

"Pojat kärsivät enemmän kuin tytöt koulun rakenteesta", Aho sanoo.

Temperamentin käsitteeseen Aho tutustui toimiessaan Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran yliasiamiehenä. Vuonna 2007 Sitra julkaisi tutkimuksen ”Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma”. Projektin johtajana toimi nykyisin eläkkeellä oleva psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Temperamentti on joukko taipumuksia, jotka määräävät ihmisen yksilöllisen tavan reagoida asioihin ja olosuhteisiin. Keltikangas-Järvinen huomauttaa MT:lle, että temperamentti on riippumaton älykkyydestä ja kyvyistä. Eri temperamentein varustetut oppilaat opiskelevat luontevasti eri tavalla. Esimerkiksi paikallaan hiljaa luokassa tai liikkeessä ja keskusteluun osallistumalla.

Keltikangas-Järvisen mukaan ongelma on siinä, että koulu palkitsee tietynlaisen temperamentin omaavaa oppilasta. Eli antaa toisille parempia arvosanoja ja mahdollisuuksia suoriutua opiskelusta kuin toisille, vaikka tiedoissa ja kyvyissä ei ole eroa.

Koulumenestystä parantavat sinnikkyys ja positiivinen mieliala. Impulsiivisuus ja huono keskittymiskyky ovat yhteydessä heikkoihin tuloksiin.

Siinä missä tytöt hyötyvät koulumenestystä edistävästä temperamentista, pojilla on vastakkaisesta temperamentista tyttöjä enemmän haittaa. Toisin sanoen temperamentin aiheuttama alisuoriutuminen kohdistuu poikiin, Sitran selvityksessä todetaan.

"Aika moni näistä toisenlaisen temperamentin oppilaista joutuu vaikeuksiin ja saattaa joutua koulupudokkaiksi", Aho toteaa.

Ahon nimeämästä toisesta huonon koulumenestyksen selittäjästä, poikien hitaammasta kypsymisestä koulun vaatimuksiin, on suomalaisessa koulukeskustelussa puhuttu enemmän.

"Koulu pakottaa tekemään samoja asioita samanaikaisesti, samassa iässä. Tästä seuraa, että poikien mahdollisuudet pärjätä koulussa ovat selvästi tyttöjä huonommat. Tietysti osa pojista menestyy hyvin, mutta on tietty ryhmä, joka ei menesty."

Opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Ilkka Turunen sanoo, ettei Ahon kommenteissa ole sinänsä mitään uutta. Poikien tyttöjä heikompaa koulumenestystä vastaan on kamppailtu ainakin kahden vuosikymmenen ajan.

"Siinä Ahon ulostulo on tärkeä, että tätä asiaa ei ole vielä ratkaistu. Tyttöjen ja poikien erot eivät millään tavalla ole lähteneet pienenemään, päinvastoin", Turunen sanoo.

Turunen työskentelee ministeriön tilaamien analyysien parissa. Aiheeseen liittyviä selvityksiä on tehty runsaasti.

"Tutkimuksen perusteella on vaikea sanoa yhtä tai kahta syytä siihen, mistä poikien tyttöjä huonommat oppimistulokset johtuvat. Kaikki tekijät eivät johdu koulusta. Mutta tietysti meidän pitää tarttua siihen, mitä koulussa voitaisiin tehdä paremmin", Turunen toteaa.

Turunen myös huomauttaa, että pojat–tytöt-jaottelusta pitäisi päästä enemmän yksilöihin liittyviin syihin ja haasteisiin. Turusen mielestä sukupuolierojen korostaminen voi jopa kasvattaa erilaisten roolien mukaista käyttäytymistä, eli heikentää tuloksia entisestään.

Myös monia opettajia tuskastuttaa oppilaiden jaottelu tyttöihin ja poikiin. Viimeisimmässä poikien heikkoa suoriutumista ruotivassa selvityksessä kävi ilmi, että huoleen tyttöjen ja poikien välisistä osaamiseroista suhtaudutaan ristiriitaisesti.

"Opettajat kuvasivat aktiivisesti, että oppilaat tulee kohdata yksilöinä ja sukupuolen ei tulisi vaikuttaa siihen, kuinka opettaja kohtaa oppilaansa oppijana. Samalla haastatteluissa nostettiin esille kuitenkin huolta siitä, että oppilaita ei nyky-yhteiskunnassa enää uskalleta nähdä oman sukupuolensa edustajina, tyttöinä tai poikina", Sanni Pöysän ja Laura Pesun kirjoittamassa selvityksen osassa todetaan.

Turusen mukaan viimeaikaisissa muutoksissa, kuten peruskoulun opetussuunnitelman uudistuksessa, tasa-arvonäkökulmat ovat olleet esillä.

"Tähän on kiinnitetty huomiota, mutta ilmeisesti emme ole tehneet ihan oikeita asioita", Turunen sanoo. Hänen mielestään yhtä tärkeää kuin yksilöiden oppimiserojen huomioiminen on analysoida yhteiskunnassa ja oppimisympäristössä tapahtunutta kehitystä. Se voi selittää esimerkiksi muutoksia poikien lukemisharrastuksissa ja oppimisasenteissa.

Ahon ratkaisut ongelmiin olisivat entistä yksilöllisempi ja digitaalisia ratkaisuja hyödyntävä opetus. Keltikangas-Järvinen puolestaan muuttaisi oppilaiden arviointia anonyymiksi. Tutkimusten mukaan pojat saavuttavat parempia tuloksia silloin, kun arviointi tehdään nimettömien kokeiden perusteella.

Ahon kiinnostus koulujärjestelmään johtuu koulun yhteiskunnallisesta vaikutuksesta. Hän vetää jonkinasteisen yhtäläisyysmerkin poikien huonon koulumenestyksen ja syrjäytyneiden suuren määrän välille. Siitä koituu yhteiskunnalle iso lasku.

Ahon mielestä poikien asemasta koulussa pitäisi käydä enemmän keskustelua. Koulutulosten painoarvo kun yhteiskunnassa kasvaa koko ajan.

"Työmarkkina on kadonnut alta niiltä, jotka eivät koulussa syystä tai toisesta menesty. On yhä vaikeampi menestyä elämässä ilman hyvää koulutusta", Aho toteaa.

Suomessa 20–24-vuotiaiden miesten syrjäytyminen työn ja koulutuksen ulkopuolelle on eurooppalaisittain korkealla tasolla. Ero naisiin on iso.

"Ennen on ollut helpompi pärjätä ilman koulumenestystä. On ollut paljon sellaista työtä tarjolla, johon ei ole tarvittu erityistä koulutusta. Toisaalta yrittämisen kynnys on ollut matala, kun yrittäminenkin on ollut suorittavaan työhön perustuvaa", Aho sanoo.

Syrjäytymiseen on syitä muuallakin kuin koulussa, Aho myöntää. Yksi merkittävä tekijä on huono-osaisuuden kasaantuminen sukupolvelta toiselle. Mutta koulussa pitäisi pystyä tekemään enemmän myös vaikeista perhetaustoista tulevien oppilaiden eteen.

"Koulu perinteisesti on pystynyt ratkaisemaan ongelmaa, mutta nyt sen kyky on selvästi huonontunut."

Turunen huomauttaa, ettei huonosta koulumenestyksestä voi vetää suoraa johtopäätöstä syrjäytymiseen, vakka koulutuksella on vaikutusta. Turusen mukaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevassa joukossa on hyvin eritaustaisia henkilöitä, ja yksi merkittävä syy joukon kasvuun on ollut vaikea nuorisotyöttömyystilanne.

Viime aikojen talouskasvu on kaunistanut tilastoa hieman.