Mielteitä elämästä, tältä kohtaaEeva Heilalalta uusi kokoelma
kirja
Eeva Heilalan uuteen runokokoelmaan tarttuu kiinnostuksella: mitä kuuluu tutulle tekijälle nyt? Millä mielellä hän elämän alati uudistuvaa virtaa tarkkailee, kun ”Obama on kohta tutumpi / kuin naapurin isäntä” ja kun tyttären näkökulmasta ei ”vanhojen saunapyyhkeitten puolikkailla / enää nykyaikana pyyhitä lattioita”.
Kokoelman yleisvaikutelma on valoisa. Hyvä terveyskin antaa runominälle elämisen voimaa.
Hän saa ikäryhmälleen osoitetun kyselylomakkeen: ”Pääsettekö hyvin kynnyksen yli?” Vastaajaa naurattaa: ”Tänään pääsin yli mättäiden ja kantojen / kahlasin mutaojaa / huomisesta en tiedä.”
Pilkettä silmäkulmassa on monissa säkeissä: ”Paljain jaloin / ja korkeissa koroissa / naiseus säihkyy sokaisevimmin.”
Runoilija sukeltaa muistoihin aistit herkkinä: ”ja neulasten tuoksu täyttää tuvan / äidin luutiessa uunia / ja vastaleivotut leivät / puhkuvat pöydällä. // Mutta kuta syvemmälle railoon katsot / sitä kyyneleisimmiksi silmäsi tulevat / näet miten ukkisi ukki varistelee tummia jauhoja / mummisi mummin taikina-astiaan.”
Samalla tavoin kuin leipään vaikeina aikoina sekoitettiin pettua, sukupolvien historiaan sekoittuu tummia aineksia. Runoilija tavoittaa tapahtumien merkityksiä ja tunnelmia osuvasti: ”Kun joku kylässä kuoli, / ihmiset pienenivät, / pirtit suurenivat.”
Yhteiskunnassa parhaillaan vellovaan keskusteluun oman uskonnon opettamisen ja sen harjoittamisen oikeudesta runoilija osallistuu napakalla vertauksella: ”Koska isäntäväellä on velvollisuus ja mahdollisuus / tarjota ateria, / niin tottahan heillä on myös oikeus / siunata ruoka.”
Siellä täällä runoilija alleviivaa sanomaansa selityksellä. Mutta eipä se juuri haittaa. Eeva Heilalan tavoite on puhutella lukijaa suoraan, ei keikaroida sisällön hämärtämisellä.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma. 89 sivua. Tammi 2012
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
