Metsäyrittäjän tutkinnostaalkoi kivinen tie käytäntöön
Metsäyrittäjä Elias Lähdesmäki oppi koulupoikana metsäasioita isänsä kanssa metsässä ja Ilmajoella metsän leimauskilpailuista. Tiedot ja taidot ovat karttuneet metsätiloilla, jotka kaikki on ostettu markkinoilta.
Lähdesmäki kiittelee Ähtärin metsäoppilaitoksen yrittäjäkoulutusta. Syyskuun 2011 yhteydenotosta alkoi sujuva palvelu ja kohta hän istui kolmen metsäopettajan tentattavana siitä, mitä mies osaa.
Kokemus ja tiedot riittivät suoraan näyttö- ja loppukokeeseen. Maastokokeessa hän teki monia metsäalan töitä kolmen kouluttajan tarkkailussa. Kun tietoa ja taitoa riitti, Lähdesmäki on nyt ammattitutkinnon suorittanut metsäyrittäjä.
”Aikuisopiskelun mahdollisuus on auki kaikille ikään ja koulutustaustaan katsomatta”, yrittäjä neuvoo.
”Tutkinnon myötä voin hakea itselleni ja muillekin kemera-tuet. Miksei näistä asioista kerrota enempää?” Lähdesmäki tivaa.
”Metsätalous tulee ymmärtää yritystoiminnaksi siinä kuin mikä muu yritystoiminta tahansa. Ei esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla voi kuvitellakaan, että joku ulkopuolinen tulisi sanelemaan maatalousyrittäjälle, miten sinä tuotat sikaa tai broilereita.”
Lähdesmäki on päässyt suoriin yhteyksiin alan tekijöihin. Kokenut ojitusyrittäjä mittasi gps:n avulla ojalinjat, teki kartat ja työn hyvin. Etevän metsäkoneyrittäjän työnjälki ilahdutti niin, että hän vaati saman kaverin hakkuulle seuraavankin kaupan ehtona. Vastuuntuntoinen huippumetsuri saa työmaasta kartan sähköpostilla, eikä työtä tarvitse jälkikäteen tarkastaa.
”Toivoisin että pääsisin myymään suoraan puuta tai puuenergiaa loppukäyttäjille. Maksaisin mielelläni itse palkan puuni katkovalle yrittäjälle”, Lähdesmäki sanoo.
Metsäntutkija Pertti Hars-tela ja Lähdesmäki arvelevat metsänhoitoyhdistysten (mhy), metsäkeskusten ja puunostajien organisaatioita niin vahvoiksi, että yrittäjyyden ja kilpailun oraille jää vähän tilaa. Heidän mielestänsä kaikki palvelujen tarjoajat tulee saada samalle viivalle metsätaloudessakin.
Harstelan mukaan asiat ovat kehittyneet puunkorjuussa paremmin kuin metsänhoidossa. Meillä on selvästi edullisemmat puunkorjuun kustannukset kuin Ruotsissa, vaikka korjuuolot ovat länsinaapurissa paremmat.
Metsälakien tiukan valvonnan haamu 1970- ja 1980-luvuilta kummittelee yhä metsätaloudessa. Harstela sanoo metsänomistajien yhä joskus sekoittavan mhy:t viranomaisiin; luullaan, että jokin työ edellyttää mhy:n lupaa.
”Kyllä tämä lain rajat täyttää”, saattaa kuulla heikohkon taimikon äärellä. Tai ”eihän tämä vielä kärsi”, todetaan perkauksen tarpeesta.
Lain alarajan nipin napin täyttävästä taimikosta tai kasvatusmetsästä on erittäin pitkä matka hyvin kannattavan puuntuotannon tiheys- ja laaturajoihin.
”Työn laatu paranee vain kilpailulla, kilpailulla ja vielä kerran kilpailulla”, Lähdesmäki sanoo.
Vuoden 2007 takuu-uudistamisen jälkeen hän laittaa aina ostamansa metsätilan taimikot ja nuoret metsät kuntoon heti kaupan jälkeen. Tiet ja ojat kunnostetaan usein yhdessä naapureiden kanssa.
Lähdesmäellä on lastensa kanssa metsää lähemmäs tuhat hehtaaria.
Metsätiloista on kova kilpailu kautta maan. Isoistakin tiloista kilpaillaan ja hinnat ylittävät usein sen, mitä pelkän metsätalouden harjoittajan kannattaa maksaa.
”Perintömetsän myynti tulisi saada kunniallisemmaksi kuin tilan metsien hoidon unohtaminen”, Lähdesmäki sanoo.
Mieltä on lämmittänyt usean
tilakaupan jälkeen tullut myyjien kiitos. He ovat olleet hyvillään havaittuaan, että suvun metsät on pantu rivakasti kuntoon.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
