Muutama litrakin kelpaa myyntiin

Kahden lehmän lypsyasema riittää 60 lehmän tilalla. Tilan omistaja Fancis Moonga ei ollut paikalla, mutta tilan työntekijät hoitivat iltalypsyn tottuneesti. Karjanhoitajat ovat Sambiassa usein miehiä. Liisa YLi-ketola Kuva: Viestilehtien arkisto

Mazabuka, Sambia

Aluksi 25 viljelijää ja 90 litraa maitoa päivässä muodostivat Magoye-maito-osuuskunnan Sambian maaseudulla.

Nyt 35 vuotta myöhemmin aktiivisia viljelijöitä on jo 225 ja maitolitroja lähes tiettömien teiden takaa kertyy 2 700.

Osuuskunnan kylmäsäiliöstä maito kuljetetaan keskitetysti jättiyhtiö Parmalatin meijeriin pääkaupunki Lusakaan, yli 150 kilometrin päähän.

Sambiassa on tavallista, että syrjäseuduilla köyhimpien karjanpitäjien lehmät tuottavat vain 3–5 litraa maitoa päivittäin.

Keskimäärin pienviljelijällä on viisi lehmää, joiden maidon emäntä tai isäntä kuljettaa kahdesti vuorokaudessa polkupyörällä osuuskunnan kylmätankkiin.

”Pisimmillään kuljetusmatkaa kertyy 20 kilometriä”, osuuskunnan johtaja Mueemba S. Hapeela kertoo.

Syrjäisimmillä alueilla karjan juottaminen ja ruokinta tuottavat suuria vaikeuksia.

Heinä ja muu ravinto maksavat pienviljelijälle paljon. Omien peltojen sato riittää harvoin.

Maito-osuuskunnan johtaja Mueemba S. Hapeela iloitsee siitä, että heidän pienestä aloittama osuuskuntansa voi nykyisin toimittaa maitoa kootusti isolle, monikansalliselle Parmalatille.

Osuuskunta myös omistaa yhtiön osakkeita, mikä on maassa todella ainutlaatuista.

”Eniten osuuskuntatoiminnasta hyötyvät alueemme köyhät lesket”, sanoo osuuskunnan työntekijä, itsekin kuusi lehmää omistava tilallinen Mathias Michelo.

Hän pitää työnsä parhaana puolena sitä, että näkee tyytyväisiä viljelijöitä ja neuvonnan tuloksen: kun osuuskunnassa näytetään ja tehdään valmiita eläinruokintaseoksia, maitomäärät kasvavat ja samalla viljelijöiden tuotot parantuvat.

”Meillä on osakkaina 15 naista, heistä valtaosa leskiä”, Michelo kertoo.

Hänelle on tärkeätä parantaa nimenomaan köyhimpien äitien ja lasten oloja. Kotona asuu vielä hänen neljä lastaan. Myös vaimo on kotona ja osallistuu tilan töihin.

Nykyiset maidonkäsittelytilat osuuskunta sai Sambian hallituksen tuella vuonna 2004. Sitä edelsi yksittäisen kaupallisen viljelijän ja Sambian viljelijöiden keskusliiton ZNFU:n aktiivinen lobbaus.

Maatalousministeriössäkin nähtiin, että osuuskunta mahdollistaa monille pienviljelijöille entistä paremman toimeentulon, kun pieniäkin maitomääriä voi muuttaa rahaksi.

Tätä nykyä osuuskunta toimii myös pankkina pulaan joutuneille viljelijöille.

Parmalat-yhtiö maksaa 3,40 kwachaa eli noin 40 senttiä maitolitralta osuuskunnalle, viljelijä saa 2,80 kwachaa eli 34 senttiä litralta.

Maidon keruumeijerissä vuoroviikoin Michelon kanssa työskentelevä Cecil Haankambe lähtee näyttämään kymmenen, todella kuoppaisen, kilometrin päässä sijaitsevaa 60 lehmän tilaa.

Siellä lehmät nimeltä kutsuen lypsetään käsin kahden lehmän lypsyasemalla.

Tarhasta lypsykatokseen tullessaan lehmät astuvat desinfiointiliemen läpi.

Myös maitoastiat pestään huolellisesti lypsykertojen välillä ja näytteitä maidosta otetaan säännöllisesti.

Maidon laatu tarkastetaan joka kerta myös osuuskunnan tiloissa samalla, kun tuodut litrat punnitaan ja kirjataan käsin vihkoon tilityksiä varten.

Liisa Yli-Ketola

Avaa artikkelin PDF