Analyysi: Niinistö varoi sanojaan sekä Bidenin että ruotsalaisten kanssa, koska riski Ukrainan sodan laajenemisesta on erittäin suuri
Presidenttien tapaaminen Washingtonissa vahvisti Suomen turvallisuutta. Ei vähiten siksi, että Putinin provosoimista pyrittiin välttämään kaikin keinoin.
Ukrainan sodan ennustetaan kestävän pitkään. Kuolonuhrien määrä voi nousta kymmeniin tuhansiin, ja aineelliset tuhot ovat massiiviset.Suomessa unohdetaan helposti, että meidän sotilaallinen liittoutumisemme ei ole USA:lle ja sen liittolaisille juuri nyt se kaikkein polttavin kysymys. Ei, vaikka presidentti Sauli Niinistön pikavierailu Yhdysvaltoihin osoitti, että meidän huoliamme kuunnellaan Washingtonissa herkällä korvalla.
Niinistön keskustelut presidentti Joe Bidenin kanssa vahvistivat Suomen turvallisuutta. Vaikka tietä Nato-jäsenyyteenkin varmasti pohjustettiin, meidän turvallisuutemme välittömin vahvistaja on USA.
Niin Biden kuin Saksan liittokansleri Olaf Scholzkin ovat koko ajan korostaneet, että Nato ei missään tapauksessa halua Ukrainan sodan osapuoleksi. Sen leviäminen halutaan estää kaikin keinoin. Suomen Nato-jäsenyyden kanssa hätiköiminen sopii tähän kuvaan huonosti.
Ennen sotaa Venäjän presidentti Vladimir Putin vaati USA:lta ja sen liittolaisilta sitovia takuita siitä, ettei Nato laajene enää piiruakaan itään. Tähän ei tietenkään suostuttu eikä suostuta jatkossakaan.
Samaan aikaan Putinille tolkutettiin, ettei kysymys laajenemisesta ole mitenkään ajankohtainen.
Siksi on vaikea kuvitella, että Yhdysvallat ja Nato ottaisivat jo sodan tässä vaiheessa Suomen ja Ruotsin kanssa laajentumisaskeleen itään kovalla torvien toitotuksella. Siksi kieli pidettiin keskellä suuta niin Niinistön Washingtonin visiitillä kuin Ruotsin pääministeri Magdalena Anderssonin ja puolustusministeri Peter Hultqvistin pikavierailulla Suomeen.
Ukrainan sodan eskaloitumista pelätään sekä Washingtonissa että tärkeimmissä EU-pääkaupungeissa. Suomen ja Ruotsin sivunäyttämöltä ei haluta lähettää Moskovaan vääränlaisia signaaleja. Riski siitä, että näitä kriittisiä viestejä tulee puolivahingossa varsinaiselta sotatoimialueelta, on jo riittävän suuri.
Ilma on nyt sakeana näkemyksiä Ukrainan sodan lopputuloksesta. Arviot ovat tässä vaiheessa vielä arvailua. Yhdestä asiasta vallitsee yksimielisyys: Nopeita ja helppoja ratkaisuja ei ole.
Muutama päivä sen jälkeen, kun presidentti Vladimir Putin oli hyökännyt Ukrainaan, Venäjän kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksen RIAC:n johtaja Andrei Kortunov arvioi New York Timesille, että Putinin pitäisi noin kahdessa viikossa saavuttaa tavoitteensa, jos hän haluaa säilyttää kotiyleisön tuen.
Saksalaislähteiden mielestä Venäjän johtajan tavoitteena on ottaa haltuunsa vähintään Dnepr-joen itäpuolinen Ukraina.
Nopea vyörytys on joka tapauksessa jäämässä haaveeksi eikä asiantuntijapiireissä uskota myöskään pikaiseen neuvotteluratkaisuun. Tätä on tähdentänyt muiden muassa Hampurin rauhantutkimuslaitoksen johtaja Ursula Schröder saksalaisen ZDF-televisiokanavan haastattelussa.
Innsbruckin yliopiston Venäjä-asiantuntija Gerhard Mangott on korostanut itävaltalaisessa Der Standard -päivälehdessä, että Putin yrittää neuvotteluilla vain todistaa venäläisille pyrkineensä diplomaattiseen ratkaisuun, jonka Ukraina torpedoi.
Kotimaisesta oppositiosta tuskin on vielä pitkään aikaan, jos on ylipäätään, Putinin syrjäyttäjäksi. Presidentin siipien suojissa rikastuneiden miljardöörien kritiikki on rankoista talouspakotteista huolimatta sekin ollut vaimeata.
Mitä sitten voisi tapahtua sen jälkeen, jos ja kun Venäjä miehittää ainakin Itä-Ukrainan ja yrittää istuttaa Kiovaan oman nukkehallituksensa?
MT:n haravoimien lähteiden mukaan on hyvin mahdollista, että Ukraina jaetaan pitkien ja kivuliaiden neuvottelujen tuloksena lopulta tavalla tai toisella kahtia. Dnepr-joki olisi yksi luonteva jakolinja. Sen itäpuoli jäisi Venäjän hallintaan ja länsi olisi käytännössä se nykyinen Ukraina, jota vastaan Putin hyökkäsi.
Jo neuvottelut sinällään voivat olla lähtölaukaus uudelle arvaamattomalle kylmälle sodalle, jossa vapaalla lännellä, USA:lla ja EU:lla etunenässä, on vastassaan Venäjän ja Kiinan akseli.
Ukrainan jakaminen ei olisi helppoa. Pahimmassa tapauksessa keskelle Eurooppaa rustottuisi samanlainen tulenarka jaettu alue kuin mitä Korean niemimaa on ollut 1950-luvulta lähtien Aasiassa.
Vuonna 1989 päättynyttä kylmää sotaa tutkinut Johns Hopkins -yliopiston professori Mary Elise Sarotte on varoittanut, että uusi kylmä sota olisi vanhaa arvaamattomampi ja vaarallisempi. Entiset mekanismit, joilla pyrittiin välttämään avointa yhteenottoa, on ajettu alas. Sama koskee aseriisuntasopimuksia.
USA liittolaisineen käy jo nyt historiallisen kovilla pakotteilla taloudellista sotaa Venäjää vastaan. Tämän taistelurintaman merkitys olisi uudessa kylmässä sodassa huomattavasti suurempi.
Jos Kiinan ja Venäjän akseli vahvistuisi, USA:n ja EU:n talousyhteistyö Kiinan kanssa hiipuisi pitkäksi aikaa. Kansainvälinen talous juuttuisi syvään lamaan.
Toivoa sopii, että Suomi on uuteen kylmään sotaan mennessä päässyt Naton jäseneksi ilman suurempia kammiovärinöitä. Jäsenyysprosessi, joka voi lähteä liikkeelle hyvinkin pian, on joka tapauksessa haastava.
Lue myös:
Marin ei kommentoinut, hakevatko Suomi ja Ruotsi uutta Major non-Nato ally -asemaa
Stoltenbergin mukaan Suomi ja Ruotsi ottavat osaa nyt kaikkiin Naton Ukraina-konsultaatioihin
Vaikka tietä Nato-jäsenyyteen pohjustettiin, turvallisuutemme välittömin vahvistaja on nyt USA.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
