Änkyrällä kaikki hyvin

Änkyrällä on selkeä käsitys siitä, että vahvuus

kumpuaa kateudesta. Aina välillä se tosin vie kalatkin vedestä, mutta eipä niitä sitten saa naapurikaan.

Änkyrä on kaikille tuttu tyyppi. Hänelle

mikään toisten tekemä ei ole koskaan hyvin.

Änkyrän mielestä kaikki asiat olivat ennen paremmin. Silloin kylät olivat eläviä, elämä

yksinkertaista ja arvot kohdallaan.

Nyt kylän elinvoimaa vaalimaan tarvitaan yhdistys. Sen toiminta vaan on niin heikoissa

kantimissa, että änkyrä on joutunut vastustamaan kaikkia ehdotettuja hankkeita.

Erityisen typerää on houkutella uusia asukkaita kylälle halpoja tontteja tarjoamalla. Tiedä mitä kaupunkilaishaihattelijoita tulijat olisivat.

Änkyrällä olisi sopivia tontinpaikkoja järvinäköaloilla, mutta ne eivät ole kaupan. Sen

tietävät kaikki.

Änkyrän appivanhempien talollekin olisi

ollut ostajia sen jälkeen kun se jäi tyhjilleen.

Siitä on jo 30 vuotta. Sen jälkeen kylmilleen jäänyt talo on ravistunut purkukuntoon.

Parempi niin kuin vieraalla. Maata ei myydä, vaan sitä ostetaan ja siitä pidetään kiinni.

Viljelyä ja metsätaloutta järkevöittävät

tilusjärjestelyt ne vasta myrkkyä ovatkin.

Niitä kannattaa viivyttää ja vastustaa kaikissa oikeusasteissa.

Änkyrä on harmikseen saanut vaikeat

naapurit, jotka eivät tajua omaa etuaan. Se

tuntuu vielä kulkevan suvussa, sillä samat rajariidat jatkuvat jo kolmannessa polvessa.

Eniten sappea nostaa metsätien pätkä, johon

rajanaapurilla on käyttöoikeus. Yhteiseen kääntöpaikkaan änkyrä ei sentään suostunut.

Ei niin, että änkyrän metsistä edes hakattaisiin puuta. Niin köyhä hän ei ole, mutta naapuriparan metsään on tehty aukkoja tasaiseen

tahtiin.

Joulun tienoilla hakkuut käynnistänyt metsäyhtiö syyllistyi karkeaan virheeseen auraamalla myös änkyrän rakentaman kääntöpaikan auki.

Siinä kävivät hetken puhelimet kuumana. Änkyrä haukkui ensin naapurin ja firman

korjuuesimiehen.

Metsäpäällikönkin hän olisi ripittänyt, mutta tätä hän ei saanut linjalle. Raukka pakoili

vastuutaan.

Heti soittokierroksen jälkeen änkyrä

käynnisti traktorinsa ja kävi levittämässä

sivuun auratut lumet takaisin kääntöpaikalleen.

Se vielä olisi puuttunut, että naapurin

puunkorjuu olisi helpottunut hänen kustannuksellaan.

Jos eivät ole asiat hyvin kylällä, kunta se vasta

sotkua tekee. Hämmästyttävää, ettei kunnanvaltuustoon ole päätynyt yhtään tolkullista edustajaa sota-ajan jälkeen.

Silloin änkyrän isä hävisi vaaleissa samaa puoluetta liputtaneelle naapurille, mitä on

vaikea unohtaa.

Puoluettakin änkyrä joutui vaihtamaan.

Toisaalta ei kunnan heikolla taloudella ole änkyrälle merkitystä, sillä hän ei rahojaan omaan kuntaan kanna.

Huijareita ovat oman kylän kauppiaat ja

yrittäjät kaikki tyyni. Ne eivät änkyrän kustannuksella vaurastu!

Toisaalta vielä pahempaa saattaa olla tiedossa, jos köyhtynyt kunta toteuttaa aikeensa ja liittyy yhteen naapurin kanssa.

Silloin änkyrästä tulisi kaupunkilainen, mitä ei tohdi edes ajatella.

Ruuan ja bensan änkyrä tosin ostaa jo nyt kaupungin laidalle nousseesta supermarketista, mistä ne saa halvemmalla.

Aivan käsittämätöntä on, että joku uusi

yrittäjä perusti kylälle kahvilan.

Änkyrän mukaan se ei kauaa pystyssä pysy. Mistä sinne muka riittää asiakkaita?

Hän ei siellä ainakaan aio käydä.

On änkyrän elämässä onnellisetkin hetkensä. Esimerkiksi viime syksynä, kun naapurin

perunat mätänivät vetiseen peltoon.

Ja aavistus siitä, että kauppiaan tyttö ei taida saada ylioppilaslakkia keväällä päähänsä.

Eniten änkyrää ärsyttää naapurin muija. Se lähestyy maailmaa ja muita kannustavasti ja toisten onnistumisista iloitsemalla.

Ei reppana ymmärrä, että ilon kautta yrittäminen on vierasta suomalaisille.

Kuka sitä nyt naapurilleen hyvää toivoisi.

Ei ainakaan enempää kuin itselle.

Eihän iloa kannata näyttää. Miten sitten suu pannaan, jos myöhemmin huomaakin olleensa

väärässä.

Sitten vasta harmittaa.

Pitäisikö silti käydä siellä uudessa kuppilassa? Kehuvat, että niiden pullat ovat suuria ja hyviä.

jarmo.palokallio@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF