Eräänä päivänä Venäjä sulki portit – samana päivänä Valio järjesti viiden tehtaan tuotannon uusiksi
Venäjän rajan sulkeuduttua elokuussa 2014 Valion Elli Siltalalle jäi 900 000 kiloa voita myytäväksi. Lopulta vientikielto sulki Tampereen meijerin ovet.
Valio vaihtoi kuluttajatuotteet teollisuustuotteiksi Venäjän asetettua maitotuotteiden tuontikiellon elokuussa 2014. Ensimmäiset uudet vientikaupat tehtiin viikossa. Kuva: Sanne KatainenElokuun seitsemäs päivä vuonna 2014 Valion tuoteryhmäjohtaja Elli Siltala sai Seinäjoen tehtaalta epätietoisen puhelun.
”Ei mediassa näy vielä, mutta sain soiton rekasta Venäjän rajalla, että ne ei pääse läpi. Mitä tämä on?”, Siltalalta kysyttiin.
Varastossa oli Venäjälle menevää voita ja sitä oli tarkoitus päivän aikana tehdä lisää.
”Kyllä se kuski kuulosti siltä, että se nyt on kiinni se raja. Mitäs jos nyt käännetään tämä teollisuusvoiksi”, Seinäjoelta todettiin.
Näin tehtiin ja siitä alkoi Siltalan seuraava urakka. Käsiin jäi 900 000 kiloa voita, josta iso osa suolatonta. Se pitäisi myydä jonnekin.
Edellisenä iltana oli tullut ennakkovaroitus. Jotain tapahtuisi, mutta vielä ei tiedetty mitä. Ongelmia Venäjän rajalla oli ollut aiemminkin ja ehkä joitain tuotteita suljettaisiin markkinoilta.
”Aamulla oli päätetty, että rekat jotka ovat menossa, menevät. Katsotaan kuinka paljon saadaan läpi”, toimitusjohtaja Annikka Hurme kertoo.
Puolilta päivin tuli tieto, että mitään ei enää mene rajan yli.
Siihen päättyi Valion maitotuotteiden vienti Venäjälle, joka toi 242 miljoonan euron liikevaihdon vuonna 2013. Vuodelle 2014 oli ennustettu 400 miljoonan myyntiä. Valion liikevaihdosta katosi viidennes.
Kriisitoimet alkoivat heti.
”Muutama puhelu, ja tuotanto ja logistiikka alkoivat vaihtaa tuotantosuuntia. Vaihdettiin kuluttajatuotteita teollisuustuotteisiin. Se tehtiin ensimmäisen päivän aikana muutamissa tunneissa”, Hurme muistelee.
Johdon ohjeet olivat selvät ja tuotanto- ja logistiikkajohtaja Taneli Meron harteilla oli kääntää tavaravirrat uusiksi. Päivä kului puhelimessa.
”Ensimmäinen ajatus oli turvata tuotteet ja säilyttää kylmäketju. Kun tieto tuli, pysäytettiin autot ensin taukopaikoille. 15 rekkaa oli matkalla Lappeenrannan terminaaliin. Osa kuskeista oli kuunnellut radiota ja tiesi jo tilanteen”, Mero muistelee.
Sinä päivänä kaksi rekkaa ehti ylittää rajan. Toisessa oli hilloja ja toisessa pakotteiden alaisia tavaroita. Muut puoliperävaunurekat palasivat varastoille. Painorajoitusten vuoksi Venäjälle ei saa ajaa täysperävaunurekoilla.
Seuraavana päivänä oli lähdössä 28 rekkaa ja ne purettiin takaisin varastoihin. Niissä oli esimerkiksi Viola- ja Oltermannijuustoja sekä voita venäjänkielisillä tarroilla.
Hyvin säilyville teollisuustuotteille maitojauheille ja voille alettiin heti etsiä varastotilaa. Uudelleen piti ohjata kymmeniä kuljettajia, satoja työntekijöitä ja viisi tehdasta.
”Tilanteen vakavuus ymmärrettiin. Esimerkiksi Haapaveden tehtaan Oltermannin tuotanto käännettiin heti pienemmälle. Mitään ei mennyt hukkaan”, Mero sanoo.
Venäjän tempaus oli ehdottomuudessaan selkeä. Kun raja on kiinni, se on kiinni ja sillä sipuli. Siihen pitää sopeutua.
Alussa Valiolla tietysti toivottiin, että raja aukeaisi pian, ainakin osittain.
”Aika pian ymmärsimme, että tämä ei ratkea seuraavina päivinä. Viikon sisällä linjasimme, että lähdetään heti etsimään uusia asiakkaita”, Hurme sanoo.
Poliitikot eivät antaneet turhia lupauksia tai toiveita. Kaikki tiesivät, että kyse oli EU:n ja Venäjän välisistä kiistoista.
Epäselvää tilanteessa oli vain laktoosittomien tuotteiden asema. Jos kaikkien muidenkin tuotteiden kanssa olisi ollut samanlaista peliä, olisi tilanne voinut olla paljon vaikeampi.
Jostain oli tullut tieto, että laktoosittomia tuotteita voisi viedä. Venäläiset ilmeisesti ajattelivat niiden olevan terveysvaikutteisia, mutta tulivat toisiin ajatuksiin.
Tieto oli epäselvää eikä vahvistuksia saatu. Siksi oli kokeiltava.
”Loppusyksyllä seitsemän rekkaa kävi rajalla kokeilemassa. Vuonna 2015 tuli uutta tietoa ja kuusi rekkaa kävi yrittämässä”, Mero sanoo.
Yli ei päästy ja autoja jäi tulliin. Viranomaiset tutkivat ja väittivät löytäneensä tuotteista laktoosia.
Valiolla on totuttu nopeisiin liikkeisiin. Toiminta on käytännössä nopeasti pilaantuvan tuotteen hallintaa, eikä sen kanssa voi seisoa tumput suorina. Tuotannon suuntaa voidaan muuttaa päivissä. Samoissa tehtaissa voidaan tuottaa useita tuotteita.
Valiolle oli juuri valmistunut Lapinlahdelle uusi tehdas, joka alkoi takoa jauheita. Tehdas osui hyvään saumaan, mutta ilman sitäkin maitomääristä olisi Meron mukaan todennäköisesti selvitty.
Tuotantokapasiteetti ei lopulta ollut aivan ylärajoilla. Eikä hinnalta huonoimpaan teollisuustuotteeseen, sulatejuuston raaka-aineeseen tarvinnut mennä. Myös varastotiloja oli riittävästi.
Sulatejuuston raaka-aine on maitotuotteiden hierarkian pohjalla. Se on tuoretuote, jota ei maitojauheen tapaan voi varastoida. Sille on myös muita teollisuustuotteita vähemmän markkinoita.
Jos Lapinlahden tehdas auttoi, oli Tampereen tehtaan kohtalo surullinen. Siellä oli investoitu pakkauslaitteisiin ja linjastoon. Tarkoitus oli valmistaa laktoosittomia tuotteita Venäjälle.
Tuotanto alkoi remontin jälkeen 5. elokuuta ja tehdas suljettiin 2016 syksyllä.
”Kahdeksan rekkaa ehti lähteä Tampereelta Venäjälle”, Mero toteaa.
Myyntiporukan piti elokuussa pohtia, mihin myydään voin lisäksi 1,4 miljoonaa kiloa Oltermannia ja 400 000 kiloa Viola-sulatejuustoa.
Oltermannia, eli Putin-juustoa, myytiin Suomessa venäjänkielisin tekstein. Sille saatiin erikoislupa ja somenäkyvyyttä. Kysyntä ylitti lopulta tarjonnan. Voi oli vaikeampi, sillä suolatonta voita ei Suomessa ole totuttu käyttämään.
Lisäksi piti päättää, kuka Venäjällä saisi rajan yli varastoon ehtineet tuotteet.
”Kaikki halusivat niitä, kun uutinen alkoi levitä”, Siltala sanoo.
Ja koska tuotantoa muutettiin, kohta pitäisi myydä paljon maitojauhetta ja teollisuusvoita.
Valio oli luopunut useista maista Venäjän menestyksen vuoksi. Suurin voin vientimaa oli Ranska, mutta siellä myynti oli viime vuosina vähentynyt. Valion voi kuitenkin muistettiin leipomoissa hyvälaatuisena, croissantteihin sopivana.
Nyt vanhoja suhteita piti verestää uudestaan.
”Helppoa myynti ei ole, mutta vanha maine auttoi. Ensimmäiset sopimukset saatiin kiinni viikossa”, Siltala sanoo.
Ajat olivat muutenkin vaikeat Valiolle. Juuri oli langennut 70 miljoonan euron sakko saalistushinnoittelusta ja vuoden 2015 alussa loppunut kiintiöjärjestelmä toi ylituotantoa.
Siltalan vastuulla 2014 oli voin myynti ja Venäjä oli suurin markkina. Hän murehti Moskovan lähellä Odintsovossa sijaitsevan Venäjän yksikön työntekijöitä. Siellä jouduttiin todella venymään ja yksikkö jäi hässäkässä yksin. Työntekijöitä oli 550, joista 200 sai lopulta lähteä.
90 prosenttia tuotteista oli tullut Suomesta. Nyt yksikön koko toiminta olisi vuonna 2006 perustetun tehtaan varassa ja tuotantoa piti kasvattaa. Maitoa oli ostettava paljon lisää, mutta sen puute rajoittaa tuotantoa edelleen.
”Käytännössä myyjät muutettiin ostajiksi”, Siltala sanoo.
Hurmeelle huolet tulivat lokakuussa. Silloin oli selvää, että kuluja pitää leikata. Taloudellisesti teollisuustuotteet ovat selvästi kuluttajatuotteita heikompia.
Säästösumma oli 50 miljoonaa euroa vuositasolla. Moni menettäisi työnsä ja tuottajahinta laskisi.
Yhteistoimintaneuvottelut aloitettiin heti elokuussa. Lopulta 530 henkilöä menetti työpaikan. Elokuun lopussa tuottajahinta laski neljä senttiä litralta.
Mutta miten iso isku Venäjän tuontikielto lopulta Valiolle oli?
Riskiin oli varauduttu ja kriisivalmius oli kunnossa, Hurme vakuuttaa.
”Maidonjalostamisen kyky oli ja se oli valmiiksi mietitty.”
Meron mukaan suuria tuotantohäiriöitä, kuten tulipaloa tehtaalla, oli harjoiteltu.
Mutta mittakaava yllätti. Venäjä myös romahti juuri, kun se oli kannattavimmillaan.
Hurmeen mukaan Suomessa ei oikein ymmärretty, miten iso Venäjän kauppa oli. Sitä vähäteltiin, kun ajateltiin uusien markkinoiden korvaavan menetyksen. Tuoretuotteita ei voi viedä Kiinaan kuten Venäjälle. Se on liian kaukana ja myös Kiinaan liittyy poliittinen riski.
Nyt liiketoiminta Venäjällä on uudessa nousussa. Viime vuonna liikevaihto oli melkein sata miljoonaa euroa. Alimmillaan se oli 30 miljoonaa.
Päätavoite on kasvaa Odintsovon tehtaan tuotannon kautta.
Odotukset viennistä Suomesta eivät ole suuret.
”Olemme valmiina, mutta sen varaan emme laske”, Hurme kuittaa.
Tuottojen menetys oli kova, mutta kaikki käsiin jäänyt maito saatiin jalostettua ja varastoihin kertyneet tuotteet myytyä.
”Litraakaan maitoa ei mennyt hukkaan. Siitä olen ylpeä”, Hurme sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
