kirja Hyvinvointiyhteiskuntaa pelastamassa

Kunta-alan pulmia työkseen pohtinut DI Jaana Utti tarjoaa kirjasessaan Tehtävänä hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen, osa I: Vanhukset, välineitä uudistaa viranomaistyötä sellaiseksi, että tuloksena olisi hyvinvointia eikä suoritteita.

Rahasta hän ei puhu, vaan tavoitteista. Raha on väline, jota Utin mukaan on. Tavoitteet sen sijaan usein tuppaavat unohtumaan.

Utin mukaan kohtalokkain ajatus on se, että vanhuspalvelun asiakas olisi se, joka jo on vanhuspalvelujen piirissä. Strategisesti ajatellen pitäisi tavoitella enemmän hyviä ja onnellisia vuosia kotona.

Siten vanhuspalvelujen yhden keskeisimmän asiakasryhmän muodostavat Utin mukaan kotona asuvat. Heidän elämäänsä kotona pitäisi pystyä pidentämään, jotta tarvetta varsinaiseen asiakkuuteen ei syntyisi ennen aikojaan. Siksi vanhuspalveluiden on nähtävä asiakkainaan kaikki vanhukset.

Utti toteaa, että vanhuus ei ole sairaus eikä se sellaisenaan tarvitse muuta kuin elämäntapahoitoa. Ennen kaikkea ihminen tarvitsee liikuntaa, kunnon ruokaa ja juttukavereita pysyäkseen hyvässä kunnossa ja nauttiakseen arvokkaasta vanhuudesta. Sairaala voi olla hyvin vaarallinen paikka. Siksi vanhusten on päästävä liikkeelle ja ulos sekä syötävä terveellistä ruokaa.

Vanhustenhoidon keskeisimpiä ongelmia ovat Utin mukaan päivärytmin monotonisuus, ruuan laatu ja ulkoilun puute.

Forssassa kunnan päättäjiä perehdytettiin kunnan vanhuspalveluihin syöttämällä heille kahden viikon ajan vanhuspalvelujen toimittama ruoka. Muutoksia tuli heti.

Elämän monotonisuutta vähennettiin rakentamalla vanhustentalon pihalle kota, joka saatiin lahjoitusvaroin ja talkootyöllä, ja istuttamalla pihalle omenapuu.

Ulkoiluasiaan Utin lääke on seuraava: Vanhusten palvelutalojen toimintatapoja tulisi muuttaa niin, että jokainen vanhus menee tai viedään ulos joka päivä, satoi tai paistoi, oli kesä tai talvi, huvitti juuri sillä hetkellä tai ei.

Toimintamalli voidaan kopioida suoraan päiväkodista. Jos siellä toimittaisiin samalla tavalla kuin vanhuspalveluissa, että jokaisella lapsella pitäisi olla hoitaja tai kaksi viemässä häntä ulos, ei yksikään lapsi pääsisi ikinä ulos. Päiväkodissa kuitenkin yksi tai kaksi ihmistä menee ulos kaikkien lasten kanssa. Lapset ovat ulkona kaksi kertaa päivässä. Joka päivä. Kaikkina vuodenaikoina. Satoi tai paistoi.

Lopuksi yksi kirjan pikkusuositus. Lääkäriseura Duodecimin mukaan seuraeläimet edistävät terveyttä, aktivoivat ja vähentävät masentuneisuutta. Dementiapotilaat voivat olla tavallista vähemmän kiihtyneessä tilassa, kun heidän seuranaan on lemmikkielin. Eläimet alentavat verenpainetta ja hidastavat nopeaa pulssia. Vanhusten lääkärissä käynti vähenee jopa 21 prosenttia.

Utti tekee tästä omat laskutoimituksensa ja vetää johtopäätöksensä: Joka viidennen lääkärin voi siis korvata koiralla. Vanhuspalvelutaloihin pitää perustaa koiran virkoja.

Kirjassa on paljon muitakin virkistäviä ideoita, uusia ajatuksia ja uusia tapoja ajatella, joita Forssassa on jo menestyksellä kokeiltu. Eikä maksanut paljon mitään.

Hyvinvointia voi parhaiten edistää hyvällä ajattelulla. Ajattelemalla asiakkaan hyvinvointia ja keskittymällä oikeisiin asioihin.

Hyvä alku hyvälle ajattelulle on lukea Utin pikku kirjanen. Sen lukeminen ei vie kiireiseltäkään ihmiseltä kuin tunnin tai pari. Jos siitä saa yhdenkin uuden idean, se on hyvin käytetty tunti tai pari. Ja siitä saa monta uutta ideaa.

JUUSO SALOKOSKI

Jaana Utti: Tehtävänä hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen.

Forssa Trilogia osa 1: Vanhukset. 165 sivua. Sun Innovations.

Avaa artikkelin PDF