Työn verottaminen lisää eriarvoisuutta
Työn
verottamisen suuri ongelma on siinä, että se
suosii tuontia ja
tuhoaa kotimaista, työvoimavaltaista teollisuutta.«
Verotuksen vaikutuksia arvioitaessa on huomioitava etenkin se, miten paljon verot nostavat välttämättömien tuotteiden, kuten asumisen ja kotimaisen ruuan hintaa. Näihin asioihin kaikkein pienituloisimmat joutuvat käyttämään lähes kaikki tulonsa.
Esimerkiksi asuntorakentamisessa työvoimakustannusten osuus loppuhinnasta on vähintään 55 prosenttia, kun huomioidaan koko tuotantoketju.
Myyntihinnaltaan 200 000 euroa maksava asunto ilman arvonlisäveroa on 162 602 euroa, josta työvoimakustannukset ovat 55 prosenttia eli 89 431 euroa.
Työvoimakustannuksista on verojen ja veroluonteisten maksujen osuus keskimäärin 60 prosenttia eli esimerkkitapauksessamme 53 658 euroa.
Näistä veroista maksetaan loppuhinnassa myös arvonlisävero, joka nostaa työvoimaverot yhteensä noin 66 000 euroon. Veroa maksetaan siis veron päälle.
Suomessa verotus kaksinkertaistaa asunnon hinnan, kun huomioidaan yritystenkin maksamat verot ja nettopalkoista maksettava arvonlisävero.
Kotimaassa jalostettujen elintarvikkeiden hintoihin sisältyy lähes yhtä paljon veroja. Maailman kaikkein korkeimpiin kuuluva työn verotus on pääsyy siihen, että Suomen hintataso on euroalueen korkein.
Korkeita elinkustannuksia on yritetty lieventää sillä, että esimerkiksi vuonna 2009 asumisen suora ja verotuki oli 6 300 miljoonaa euroa.
Jos tämä valtava rahamäärä jaetaan vaikkapa 500 000 kotitalouden kesken, se olisi 12 600 euroa jokaista taloutta kohden.
Teknologiateollisuuden nopea supistuminen vaatisi tilalle suuret määrät muuta teollisuutta, mikäli haluamme säilyttää nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan.
Suomen viennistä 90 prosenttia on ollut teollisuustuotteita ja niihin liittyvää palveluvientiä.
Työn verottamisen suuri ongelma on myös siinä, että se suosii tuontia ja tuhoaa kotimaista, työvoimavaltaista teollisuutta niin vientialoilla kuin tuontia korvaavilla aloilla.
Mikäli haluamme oikeudenmukaisen verotuksen, on siirryttävä porrastettuun kulutusverotukseen, jolloin myös tuontituotteet joutuisivat maksamaan suuremman osan korkeasta verotuksestamme.
Terveellisten elintarvikkeiden veron pitäisi olla mahdollisimman pieni ja normaalin asunnon hintaan sisältyvä arvonlisävero pitäisi aluksi ainakin osittain palauttaa.
Taloudellisen tilanteen salliessa palautus normaalihintaisesta asunnosta voisi olla koko maksetun arvonlisäveron suuruinen. Ylellisyystavarat ja haitalliset tuotteet voisivat olla kovimmin verotettuja.
Vasemmistopuolueiden, vihreiden ja osittain jopa keskustan tukemina, tavoitteena on säilyttää korkea progressiivinen tulovero.
Ehkä kaikkein tuhoisin verolinjaus on perussuomalaisilla, jotka säilyttäisivät yhteisöveron 26 prosentissa ja ottaisivat uudelleen käyttöön varallisuusveron.
Lisäksi ne vasemmistopuolueiden tavoin vastustavat verotuksen painopisteen muutosta työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Kaiken lisäksi ne lisäisivät tuloverotuksen progressiota.
Timo Soinin verolinjaukset ovat käytännössä samanlaiset kuin 1970-luvulla vajaan 70 000 työttömän työllistämiseksi perustetun Miettusen hätätilahallituksen. Se asetti lisäveroja ja maksuja jo ennestään laman takia vaikeuksissa oleville yrityksille.
Näillä rahoilla työllistettiin 30 000–40 000 työtöntä tilapäisesti, mutta nämä toimet lisäsivät tuotannon supistamisia ja konkursseja.
On luonnollista, että haluamme saada elinkustannukset kohtuullisiksi ja kilpailukykymme sellaiseksi, että maksu- ja vaihtotaseet ovat positiivisia.
Tehokkain keino tämän päämäärän saavuttamiseksi on siirtää painopiste työn verottamisesta porrastettuun kulutuksen verottamiseen.
Pentti Rotola-Pukkila
Kauhajoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
