Verkko-osuuskunnat houkuttelevat valokuituun liittyjiä

Skåldön vesiosuuskunnan rakentaa Skåldön saarelle runkolinjan, jossa kulkee painevesiviemäri, juomavesiputki ja valokuitukaapeli. Jorma Mustonen (EI KUVASSA) peittää kaivantoa Markus Töntsin varmistellessa, että putket asettuvat hyvin kaivannon pohjalle. Stefan Mannström kaivaa uutta uraa (oik). Kuva: Kari Salonen

Julkinen tuki kattaa maaseudun valokuituverkon kustannuksista kaksi kolmasosaa. Haja-asutusalueella liittymät voivat tulla siitä huolimatta niin kalliiksi, että osuuskuntien laajakaistahankkeet kaatuvat ellei väkeä saada kunnolla mukaan.

Pudasjärvellä kaupallisten toimijoiden puute ajoi kunnan perustamaan osuuskunnan. Se on lähtökuopissaan, kuten useimmat muutkin vastaavat toimijat ympäri maata.

”Meillä oli pöljä, lapsellinen uskomus että yritykset rakentaisivat laajakaistaverkot. Siitä suivaantuneena, kun emme usko että tarjouksia tulee nytkään, perustimme osuuskunnan”, kertoo projektista vastaava Jari Jussila .

Jotta kustannukset pysyisivät järkevinä ja ennakoitavina, Pudasjärvellä laajakaistan ennakkotilauksista tehdään sitovia.

”Ydinkysymys on, saadaanko tarpeeksi liittymiä. Ei ole merkitystä sellaisella hankkeella, jossa vain joka kymmenes on mukana. 70–80 prosenttia pitää ainakin olla.”

Jotta väkeä saadaan, liittymiskynnyksen on oltava matala. Liittymisen on tarkoitus maksaa 100 euroa, kuukausimaksu olisi korkeintaan 50 euroa.

Jussila korostaa kunnan palveluntarjoajien roolia laajakaistan edistäjinä. Kuntayhtymä voisi jopa maksaa laajakaistan liittymismaksun, jotta esimerkiksi vanhusten palveluita voidaan toteuttaa etäyhteydenpidolla.

”Ei varmasti mökin mummu hoksaa hankkia laajakaistaa. Koko homman ideana on, että palvelutarjonta voidaan ulottaa mahdollisimman laajalle. Jos yksikin ajo jää ajamatta, liittymä on maksanut itsensä takaisin.”