Ilmastonmuutos uhkaa Suomessa erityisesti maa- ja metsätaloutta – Useimpiin riskeihin mahdollista varautua ennalta

Poikkeavilla sääilmiöillä on suuria taloudellisia vaikutuksia. Kuva: Pekka Fali

Suuri osa Suomea lähivuosina uhkaavista sää- ja ilmastoriskeistä on hallittavissa hyvällä varautumisella. Näin todetaan vastikään julkaistussa sää- ja ilmastoriskejä selvittävässä kansallisessa arviossa. Arvion on tilannut valtioneuvosto.

Arvion mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa monin suorin ja epäsuorin tavoin ihmisiin, yhteiskuntaan, talouteen ja luontoon.

Osa muutoksista kehittyy hitaasti. Riskien ja riskienhallinnan merkitys ei muutu dramaattisesti vuoteen 2030 mennessä, mikäli ilmastonmuutos ei etene arviossa ennakoitua nopeammin.

Jo nyt ilmastonmuutos muuttaa äärimmäisten ja poikkeavien säiden esiintymistiheyttä ja voimakkuutta sekä tyypillistä esiintymisajankohtaa.

Tulossa on myös uusia, vähitellen kasvavia riskejä. Lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset muihin maihin voivat heijastua meille tavara-, energia-, raha- ja ihmisvirroissa.

"Ilmastonmuutos voi vaikuttaa huoltovarmuuteen, aiheuttaa muutoksia Suomen talouden rakenteisiin ja saada aikaan alueellisia ja laajempiakin kriisitilanteita, jotka vaativat viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä", arviossa summataan.

Kansallinen arvio perustuu pääasiassa oletuksiin keskimääräisestä ilmastonmuutoksen kehityksestä ja vakaasta yhteiskunnallisesta kehityksestä.

Pitkällä aikavälillä eli vuosisadan puoliväliin mennessä ja sen jälkeen sää- ja ilmastoriskien ennakoidaan kasvavan.

Kansallisen arvion yhteenvedossa todetaan, että silloinkin suoriin vaaratekijöihin liittyviä riskejä on meidän oloissamme mahdollista hallita. Se edellyttää, että taloudellinen kehitys on suotuisaa ja yhteiskunta pysyy vakaana.

Vaikeimmin arvioitaviksi ja hallittaviksi on kansallisessa arviossa todettu epäsuorasti lämpeneviin sää- ja ilmasto-oloihin liittyvien riskien, kuten tautien ja tuholaisten leviäminen.

Epäsuorat riskit vaikuttavat maa- ja metsätalouden haavoittuvuuteen sekä riista- ja kalatalouteen, luontoympäristöön ja ihmisten terveyteen.

Luonnonvara-alat, kuten maa- ja metsätalous sekä riista-, kala- ja porotalous ovat täysin riippuvaisia luonnonoloista ja niissä tapahtuvista muutoksista.

Jotta ilmastonmuutoksesta johtuvia riskejä voidaan pienentää mahdollisimman tehokkaasti ja toisaalta saada niistä mahdollisimman suuri hyöty, ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset ja riskit pitää ennakoida mahdollisimman kattavasti, arviossa korostetaan.

Luonnonvara-aloilla keskeinen ohjaava rooli on maa- ja metsätalousministeriöllä, mutta kansainväliset sopimukset ja EU-politiikka vaikuttavat merkittävästi luonnonvara-alojen toimintaedellytyksiin.

Maataloutta kannustetaan monimuotoiseen viljelyyn EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tuilla. Tukijärjestelmän on tarkoitus auttaa ilmastonmuutoksesta aiheutuvien riskien hajauttamisessa, ilmastokestävyyden lisäämisessä sekä tuleviin ja tapahtuneisiin muutoksiin sopeutumisessa.

Maataloudessa erityisesti kasvinjalostuksella on iso merkitys riskien hallinnassa, viljelyvarmuuden parantamisessa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Metsien pitkän kierron vuoksi puuston tuleviin kasvuolosuhteisiin kiinnitetään paljon huomiota. Riskienhallinta perustuu terveeseen ja hyväkuntoiseen puustoon. Puulajivalinnoilla, siementen alkuperällä ja jalostuksella on suuri vaikutus siihen, että saadaan aikaan muutoksiin sopeutuva taimikko.

Kansallisen arvion mukaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvien tuhojen riskejä metsissä voidaan vähentää säätelemällä kasvavan puuston tiheyttä ja puulajisuhteita sekä hakkuiden ajoituksella ja toteuttamistavalla.

Riskien muodostumista on arvioitu Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n käyttämien kolmen tekijän eli vaaratekijän, altistumisen ja haavoittuvuuden yhteisvaikutuksena.

Suomen ilmastossa arvioidaan tapahtuvan useita riskinarviointeihin vaikuttavia muutoksia.

Esimerkiksi vuodenaikaan nähden lämpimät jaksot, joihin kuuluvat myös kesän hellejaksot, yleistyvät ja pitenevät. Vastaavasti talven kylmiä jaksoja on entistä harvemmin.

Rankkasateiden ennakoidaan voimistuvan kesäisin, ja talvisin jäätävät sateet yleistyvät. Talvisin myös sadepäivien määrä ja pilvisyys lisääntyvät ja auringonpaiste vähenee.

Lumikausi lyhenee ja keskimääräinen lumen määrä vähenee erityisesti Etelä-Suomessa. Runsaiden lumisateiden määrä voi kuitenkin jopa kasvaa.

Roudan syvyys vähenee ja routajakson pituus lyhenee varsinkin teiden ja pihojen tapaisilla auratuilla alueilla. Vesistöjen jääpeite ohenee ja jäässäoloaika lyhenee.

Maaperän pintakerroksen kuivuus yleistyy eniten keväisin. On mahdollista, että on myös erittäin kuivia kesiä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muuttuvat riskit eivät jakaudu tasaisesti.

"Kuivuuden riski on suurin Etelä- ja Lounais-Suomessa, missä järviä on vähän, pohjavesiesiintymät pirstaloituneet ja vedenkäyttö suhteessa käytettäviin vesivaroihin suurin", kansallisessa arviossa mainitaan.

Myös varautumismahdollisuuksissa on eroja. Esimerkiksi luonnonvara-alalla pienillä toimijoilla ei ole välttämättä mahdollisuutta ostaa vakuutusta suojaamaan taloudellisilta vahingoilta.

Työryhmä muistuttaa, että mikäli ilmastonmuuton etenee "ääriskenaarion" eli hyvin suurten kasvihuonekaasupäästöjen mukaisesti tai yhteiskuntakehitys häiriintyy, esitetyt riskiarviot voivat osoittautua aliarvioiksi.

Ryhmä esittää, että arviointityö tulisi siksi päivittää noin kuuden vuoden välein.

Ilmastoriskiarvion pohjalta on hankkeessa kehitetty toimintamalli, jota ehdotetaan vastedes käytettäväksi. Malli auttaa päivittämään ilmastoriskiarviota säännöllisesti ja yhdistämään sen eri toimijoiden nykyisiin järjestelmiin.

Sää- ja ilmastoriskien arviointi- ja toimintamallit (Sieto) -hankkeen toteuttivat Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopisto.