Takki metsässä, tarina verkossa
MT:n verkkosivuilla maanantaina julkaistu, sotkamolaisen Matti Korhosen lähettämä kuva selityksineen herätti paljon mielenkiintoa verkossa (viikon kuva, 11.11.) . Paperilehteä suosivien iloksi julkaisemme puuhun ripustetun vaatteen tarinan myös tässä.
”Kun olen harventanut palstan, puen työssä käyttämäni puseron rungon ympärille. Seuraavan hakkuun aika koittaa, kun runko kasvaessaan on repinyt lyyssin hakaset irti ja pudottanut asusteen juurilleen. Näin menetellen työasutkin uusiutuvat. Muuten niistä ei raaskisi koskaan luopua. Menetelmä on toiminut hyvin”, Korhonen kertoo.
Aki Oja kertoi höysteeksi toisen, vastaavan tarinan.
”Nätti-Jussi laittoi punaisen pipon taimikon raivuulla kasvamaan jättämänsä taimen oksaan ja kun se sitten aikanaan oli hyvin korkealla kuusessa, näytti pieneltä punatulkulta, silloin tukkimetsä oli passeli alas pudotettavaksi, jäälle ajettavaksi ja Kemin sahan kautta maailmalle laivattavaksi. ’Siellä metsässä oli metrin vahvuisia puita puolen metrin välein ja varvikossa ikuinen yö’, JN muisteli. Hieno on kyllä MK:nkin tapa ja männikkönsä, niillle hatunnosto!”
MT:n Facebook-kaverit arvostavat hevosten vapaata liikkumista. Näin voi päätellä kommenteista ja tykkäyksistä, joita sateli yhteisöpalvelussa jaettuun juttuun iittiläisestä ravuritallista. (Ravurin onni: karsinasta suoraan tarhaan, 10.11.)
Matias Salon tallin jokaisessa karsinassa on suoraan ulos johtava ovi. MT kysyi Facebookissa, miltä Salon filosofia lukijoista tuntuu.
”Luonnolliselta”, vastasi Virpi Saarikoski.
”Eipähän tarvi turhan paljon sisällä olla. Enemmin paljon ulkona. Hyvä juttu tää!” julisti Heli Moilanen.
Taina Kaskiselta irtosi hymiö kommentiksi.
Kari Pasanen ihmettelee nykyaikaista hevosten pitoa.
”Oonkin ihmetelly noita kaakkeja, joilla on vällyt päällä vaikka eivät oo olleet missään raskaassa hommassa. Ei hevonen tartte pakkasellakaan mitään muuta kuin syötävää ja suojaisen paikan. On sitten toinen asia, jos hevonen on ollu raskaissa töissä ja hikinenkin. Sillon on syytä suojata, mutta edelleenkään se ei tarvii kuin syötävää ja juotavaa suojaisen paikan lisäksi. Ja mahdollisimman paljon vapaata liikkumista halutessaan. Noin oli aikoinaan maalla, eikä hevoset koskaan kärsineet tilanteesta.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
