vierasyliö Eikö historiasta ole opittu mitään?

Toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeen on Eurooppaa myllertänyt kaksi sotatapahtumaa. Ensin 1990-luvulla käyty Jugoslavian hajoamissota ja nyt edelleen jatkuva Ukrainan kriisi.

Jugoslaviassa oli kuolonuhreja satojatuhansia. Toiset lähteet sanovat määräksi 100 000–300 000. Oikeita lukuja tuskin saadaan koskaan. Ukrainan uhrien luku kasvaa nyt päivittäin. Tavallinen ihminen kysyy miksi?

Eikö maailma, eikö Eurooppa

ole oppinut historiasta mitään? Toisaalta voidaan todeta, että maailmassa käytiin aikanaan ensimmäinen maailmansota suurin tappioin eivätkä senkään opetukset olleet estämässä toisen maailmansodan syttymistä.

Sotia on ollut läpi koko historian ja ei tulevaisuuskaan näytä ollenkaan paremmalta.

Serbit ovat omien näkemyksiensä mukaan pelastaneet eurooppalaiset useampaan kertaan. Siksi he ovat katsoneet oikeutetuksi myös sen toiminnan, mitä he ovat tehneet esimerkiksi viime vuosisadalla. Näistä historiallisista tapahtumista on saatu perusteita uusimmillekin toimille.

Jugoslavian viimeisten sotien

taustana olivat alueen monet kansat ja niiden erilaiset historiat. Kansanosilla oli myös eri uskonnot.

Ensimmäinen maailmansota yhdisti Jugoslavian kuningaskunnaksi. Toinen maailmansota

ja sen jälkeen Josip Broz Tito yhdisti maan ja kansat liittovaltioksi.

Slobodan Milosevic ei pystynyt pitämään Jugoslaviaa yhtenäisenä vaan käytännössä Milosevic hajotti maan. Entiset liittovaltion osat aloittivat itsenäistymisen ja myös keskinäisen sotimisen.

Bosnian sodasta tuli todellinen sisällissota eli kaikki sotivat kaikkia vastaan. Yhdistyneet kansakunnat ja Euroopan unioni olivat voimattomia. YK:n rauhanturvaajat eivät estäneet Srebrenican joukkoteurastusta ja Euroopan unionin pakotteet ja vientikiellot eivät tuottaneet tulosta.

Vasta Naton ja sen johdossa olevan USA:n voimatoimet saivat alueen rauhoittumaan.

Ex-Jugoslavian alueen prosessi on nyt jatkunut siten, että osa hajoamisessa syntyneistä maista on EU:n ja myös Naton jäseninä.

Ainakin Bosnia-Herzegovinassa on suurimpana ongelmana erittäin suuri työttömyys. Kokonaisuutena alueen tulevaisuus näyttää kuitenkin paremmalta. Toivoa on selvästi nähtävissä.

Heinäkuun alun lehtiotsikko toteaa, että ”Taistelut riehuivat tiistaina ympäri Itä-Ukrainaa”. Samanalaisia uutisia kuulemme

radiosta. Televisiouutisissa Ukrainan tilannetta esitellään päivittäin useampaan kertaan.

Ukrainan ja Venäjän välillä on pitkään ollut ongelmana se,

että Ukraina ei ole pystynyt maksamaan Venäjälle sen vaatimia maksuja saamastaan kaasusta. Myös muita jännitteitä on riittänyt.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ja Ukrainan suhteet ovat jääneet tulehtuneiksi.

Ukraina oli viime vuonna tavoittelemassa integroitumista länteen ja nimenomaan Euroopan unioniin. Venäläiset eivät näitä Ukrainan toimia hyväksyneet.

Ukrainassa puolestaan maan venäläismielinen presidentti syrjäytettiin. Uudet vaalit piti

järjestää vasta ensi vuoden helmikuussa, mutta vallankumouksen takia presidentinvaaleja aikaistettiin tämän vuoden toukokuulle. Valituksi

tuli suklaamiljardööri Petro Porosenko.

Kuluvan vuoden maaliskuussa

Ukrainaan kuulunut Krim ja sen kaksimiljoonainen kansa

valitsi kansanäänestyksessä liittymisen Venäjään. Tätä prosessia länsi vastusti ja Venäjä

tuki.

Venäjä voitti. Yhdistyneiden

kansakuntien turvallisuusneuvostossa Ukraina sai tuen muilta paitsi Venäjältä ja tyhjää

äänestäneeltä Kiinalta. Osa

Ukrainaa tuli näin liitetyksi

Venäjään.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi television A-Studio-ohjelmassa keskiviikkona 2. heinäkuuta, että kansainvälinen yhteisö ei hyväksy Krimin

Venäjään liittämistä. Ei Tuomiojakaan osannut sanoa, miten asia ratkaistaan. Venäjän ei

nyt tarvitse välttämättä tehdä mitään. Aikaa hoitaa homman ja Krim jää Venäjälle.

Itä-Ukrainassa alkoivat viime talvena levottomuudet. Venäläismieliset separatistit valtasivat varuskuntia ja ottivat valtaansa eri kaupunkien hallintorakennuksia. Alueelle lähetettyjä ETYJ-tarkkailijoita vangittiin ja maa oli ajautumassa

sisällissotaan.

Ukrainan presidentti Petro Porosenko aloitti terrorismin vastaiset hyökkäykset ja toisaalta hän on myös julistanut tulitauon. Se on jäänyt osin yksipuoliseksi. Länsi tukee Porosenkoa ja jonkinlainen keskusteluyhteys myös Venäjän ja

Ukrainan välille on saatu aikaan.

Kriisin laukeaminen ja lopullisen tuloksen selviäminen on kuitenkin vielä kaukana.

Uutiset kertovat, että ETYJ perustaa kansainvälisen 12-

jäsenisen ryhmän selvittämään Itä-Ukrainan kriisiä.

Vastavalittu ETYJ-yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva tulisi johtamaan tätä ryhmää. Kanerva on ollut aktiivisesti mukana Ukrainan kriisin

selvittelyissä jo aiemman ETYJ-yleiskokouksen varapresidentin tehtäviensä johdosta.

ETYJ on vaikeassa asemassa ja tehtävässä. Kuten edellä totesin Jugoslavian kriisin selvittämisessä edistyttiin vasta kun alueelle saatiin riittävästi sotilaallista voimaa.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja ei ainakaan vielä ole hyväksymässä Itä-Ukrainan kriisin selvittämistä voimatoimin. Samassa yhteydessä Tuomioja totesi tilanteen ongelmallisuuden. Itä-Ukrainan separatistien tai heidän mukanaan olevia erimielisiä ryhmiä on ainakin viisi. Kenen kanssa voidaan neuvotella, että saataisiin tuloksia aikaan?

Edellä esittämäni kaksi eurooppalaista kriisiä osoittavat, että me emme ole päässeet pysyvään rauhaan. Kaukana siitä. Perustellusti voidaankin kysyä, mitä ja missä tapahtuu seuraavaksi?

LAURI VÄÄTTÄNEN

Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri,

joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa.

Avaa artikkelin PDF