Kirja Kirjasto oli Ainolan sydän
Kirjasto oli Sibeliusten kodin keskipiste. Sohvapöydän ääressä isäntäväki kävi sihteerinsä kanssa läpi paisuvaa postiaan. Etenkin Sibeliuksen merkkipäivinä onnitteluja tulvi tuhansittain.
Kirjastossa paitsi luettiin, myös kuunneltiin musiikkia. Sibelius itse tosin useimmiten ”kuunteli” lukemalla partituureja. Radion myötä ulottuville tuli kuitenkin laajemmin kansainvälistä tarjontaa. Myös Sibeliuksen omien sinfonioiden esitykset maailman areenoilla kiinnostivat.
Kun lapset vielä asuivat kotona, heidän pianonsoittotuntinsa järjestettiin silloin, kun Sibelius oli pois paikalta. Mestari ei sietänyt särösointuja. Edes maalari ei saanut vihellellä tehdessään remonttia Ainolassa.
Sibeliusten kodissa kannattaa mennä käymään saavuttaakseen ajan tunnelman ja imeäkseen seinistä säveliä. Kirja Ainola – Sibeliusten koti Järvenpäässä syventää elämystä entisestään paljastamalla yksityiskohtia Sibeliusten elämästä.
Teoksessa on pohjapiirrokset ja kuvia yläkerran huoneista, jotka ovat normaalisti yleisöltä suljettuja. Mukana on myös sisustusta ja jopa perheen puhelinlasku sekä rahankeräyslista, jolla yritettiin auttaa velkaantunutta Sibeliusta.
Tuusulan taiteilijayhteisön
merkkihenkilöiden Eero Järnefeltin ja Pekka Halosen kuoltua isäntäväki alkoi tuntea itsensä yksinäiseksi. Sibeliukset kaipasivat Helsingin kulttuuripiireihin ja lähemmäs lapsiaan. Niinpä he vuokrasivat kesällä 1939 kaupunkiasunnon, jossa oli tarkoitus viettää koko talvi.
Sota muutti kuitenkin suunnitelmat, ja visiitti Helsingissä typistyi kahteen viikkoon. Sibeliukset palasivat Ainolaan. Mukana muuttivat tyttärien perheet ja palvelijat.
”Taisi talo sotavuosina muistuttaa sardiinirasiaa”, on Katarina Ilves, yksi tyttäristä, muistellut.
Katja Lamminen
Esko Häkli ja Severi Blomstedt:
Ainola – Sibeliusten koti
Järvenpäässä. 175 sivua. SKS.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
