Lutikat ja rotat kaupungistuivat vauhdilla – Maatiloilla loukun laukaisi tutkimuksessa useimmiten metsähiiri

Rottien ja luteiden määrä kasvanut kaupungeissa, mutta ei tiettävästi maaseudulla. Loukuilla saatiin kiinni etelä- ja länsisuomalaisilta tiloilta keskimäärin 10,6 pieneläintä kahdessa yössä. 

Vimmattu kutina herättää kenet tahansa – vaikka keskellä yötä. Oliko se lintukirppu? Vai hyttynen?

Yhä useammin paukaman aiheuttaja on lude.

Luteiden määrä on kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Vilkastunut matkailu edesauttaa niiden levittäytymistä.

Suomen suurimman tuholaistorjuntayritys Anticimexin 60 000 vuotuisesta torjuntakäynnistä jo kymmenesosa liittyy lutikoihin.

”Lutikoiden määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti, se ei ole vain suomalainen ilmiö”, kertoo toimitusjohtaja Jussi Ylinen.

Kyseessä on vanhan vitsauksen paluu.

Aikoinaan lutikat olivat maalaistalojen maanvaiva, joita yritettiin häätää erilaisin vippaskonstein ja jopa loitsuin: ” Lutukka, latukan poika, Punaselkä seinän herra, Veren ainainen imiä, Selin mieheen, Päin seinään!”, karkotettiin Kärsämäellä.

Luteiden paluu keskittyy kuitenkin kaupunkeihin. Ne ovat tiheiden asutuskeskusten ja kerrostalojen riesa.

Erikoistapauksia ovat kesämökit ja maalaistalot, joiden ullakoille lutikoita kulkeutuu toisinaan lepakoiden kyydissä. Lepakot ja ihmiset ovat luteiden ainoita levittäjiä.

”Silloin luteita on hankalampi hävittää, koska lepakot pitää saada tilasta pois.”

Ludeongelmista vaietaan yhä leimautumisen pelossa.

”Ihmisillä on edelleen sellaisia ajatuksia, että luteissa on jotakin hävettävää ja että ne olisivat merkki sotkuisuudesta”, kertoo torjuntateknikko Jarno Kettunen Estorjunta-yrityksestä.

Viivyttely ja vaikeneminen vain pahentavat ongelmaa.

Luteet eivät nimittäin välitä, onko talossa siistiä. ”Kyse on vain huonosta tuurista.”

Suurin osa torjuntatapauksista liittyy yhä jyrsijöihin. Anticimexillä jyrsijöiden osuus on noin 25 prosenttia.

Myös rottien invaasiot keskittyvät kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin. Lauhat talvet ovat niille suosiollisia. ”Kun ne yleensä saavat talvessa yhden poikueen, nyt tulee kaksi”, Kettunen kertoo.

Jyrsijämäärät eivät ole Suomen laajuisesti muuttuneet mainittavasti, arvioi Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Otso Huitu.

Maatiloilla jyrsijöitä voidaan tavata jopa aiempaa vähemmän. Viljavarastot ja tuotantotilat ovat teknisesti parempia kuin ennen. Hygieenisyys ei jätä jyrsijöille yhtä paljon elintilaa, Huitu pohtii.

Maatilojen tavanomainen asukki kotihiiri on paikoin jo harvinainen näky. ”Leikillään olemme miettineet, pitäisikö kotihiiri listata vaarantuneeksi lajiksi Suomessa. Kanta on pienentynyt merkittävästi”, Huitu kertoo.

Pieneläinten määrää tiloilla on selvitetty Elintarviketurvallisuusviraston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä hankkeessa. Mukana oli 18 karjatilaa ja 20 sikatilaa Etelä- ja Länsi-Suomesta. Jyrsijöitä ja päästäisiä loukutettiin kahtena yönä.

Yleisin saalis oli metsähiiri. Hiirien lisäksi loukkuun jäi myös runsaasti myyriä.

Vain neljä prosenttia saaliista oli rottia. ”Rottia jäi kiinni hirveän vähän. Luultavasti pyydystysmenetelmä vaikutti, sillä rotat ovat ennakkoluuloisia”, pohtii Eviran erikoistutkija Leena Seppä-Lassila.

Yhdeltä tilalta saatiin kahden yön aikana kiinni keskimäärin 10,6 eläintä. Ehkä yllättäenkin suurimmat saaliit tulivat isoilta tiloilta. Suuri tila ei siis aina tuo tullessaan niin tiukkaa hygieniaa, etteivätkö piiskahännät menestyisi.