UUTISTAUSTA Valtiopäivät nostivat aikansa tähdet esiin

Helsingissä ja eduskunnassa on kuluneella viikolla juhlistettu monenlaisin seremonioin Suomen 150-vuotiasta valtiopäivälaitosta. Sen historian kuluessa hallitsijat ja valtiomuodot ovat vaihtuneet kokonaan. Valtiopäivillä säätyjen mahti on vaihtunut puolueiden vallaksi.

Säännöllisesti kokoontuvien säätyvaltiopäivien perustamisessa suuri merkitys oli vuonna 1855 valtaan nousseella tsaari Aleksanteri II:lla. Hän oli edeltäjistään poiketen uudistushenkinen.

Tsaari myöntyi monivuotisen painostuksen jälkeen siihen, että monet Suomea koskevat uudistuslait vaativat lopulta säätyjen myötävaikutusta. Tärkeä rooli oli myös vastapuolella, pienellä eliitillä, joka vuosien ajan painosti tsaarin hallintoa myönnytyksiin.

Poliittisesti Suomen askeleet olivat tulenarkoja, vaarallisia esimerkkejä suurruhtinaskunnan sisällä. Siksi valtiopäiviä valmisteltiin salassa lehdistöltä sensorien myötävaikutuksella. Vaarana oli, että Suomen eliitin politikointi ja perustuslailliset ajatukset leviäisivät muuallekin valtakuntaan – etenkin miehitettyyn Puolaan, jossa puhkesi lopulta kapina tammikuussa 1863.

Lopulta autonomisen Suomen toiset valtiopäivät avattiin tsaarin johdolla 18. syyskuuta 1863 Helsingissä. Säädyt saatiin koolle Ritarihuoneelle monivuotisen taivuttelun päätteeksi.

Merkittävää etappia juhlistettiin kaupungilla lukuisissa juhlissa, kuten rautatieasemalla järjestetyillä tanssiaisilla ja suurella paraatilla. Talonpoikien, papiston, aateliston ja porvariston edustajat valmistelivat lakeja aina seuraavan vuoden huhtikuuhun saakka.

Virallisessa avajaispuheessa tsaari lupasi kutsua koolle valtiopäivät uudelleen kolmen vuoden kuluttua. Päätös oli merkittävä, vaikka säädyt eivät vielä saaneet odotettua esitysoikeutta. Valtiopäivillä keskusteltiin ja tutkittiin asioita. Päätöksenteossa säädyt eivät astuneet tsaarin suurille varpaille.

Valtiopäivien merkitys avautui hyvin hitaasti Suomen sisällä. Valtaosalle suomalaisia Helsingin suuret tapahtumat menivät kokonaan ohi. Lehdistöä seurasi vain harva lukutaitoisten joukko. Mutta kirkko oli suurelle osalle suomalaisista tärkein tiedonlähde, mutta jumalanpalvelusten saarnoissa ei säätyjen keskinäisiä väittelyjä noteerattu.

Silti valtiopäivät alkoivat nostaa uusia päättäjiä kansankunnan kaapin päälle

J. L. Runebergin ja J. V. Snellmanin rinnalle. Talonpoikien ensimmäinen puheenjohtaja Aukusti Mäkipeska oli tuon ajan tunnetuimpia henkilöitä maalaisten keskuudessa.

Vuoden 1863 askeleen jälkeen säätyvaltiopäivät kokoontuivat säännöllisesti 3–5 vuoden välein yli neljänkymmenen vuoden ajan. Lukuisat Suomen kehitystä vauhdittaneet hallinnolliset ja taloudelliset päätökset työllistivät tulevina vuosina senaattia ja valtiopäiviä. Niiden tilalle tuli vuonna 1907 aloittanut yksikamarinen eduskunta.

Säätyjen jäsenten ja sittemmin kansanedustajien Helsinki-komennus on pidennyt historian aikana. Ensin säädyt olivat koolla kolme kuukautta ja loppuajan vuodesta jäsenet tekivät oman ammatin töitä. Vähitellen käsiteltävien lakien määrän kasvettua valtiopäivät istuivat neljä kuukautta aina helmikuusta alkaen.

Sittemmin varsinaiset valtiopäivät jatkuvat yhtäjaksoisesti seuraavien varsinaisten valtiopäivien kokoontumiseen asti.

JANNE IMPIÖ

on MT:n uutis-

päällikkö.

janne.impio@

MT1.fi

Avaa artikkelin PDF