Taseiden tilalle lampaiden laskeminen
LIEKSA (MT)
”Olen ollut niin loppu työasioiden takia. Lammaspaimenena saan olla ilman aikatauluja ja suunnitelmia”, huokaa Ann-Marie Rosendahl kysymykseen, miksi hän ryhtyi lammaspaimeneksi, vaikka joutui maksamaan siitä.
Tilitoimistossa kirjanpitäjänä ahkeroiva Rosendahl oli heti täysillä mukana ideassa, jonka hän sai talvella aamun lehdestä. Metsähallitus hakee lammaspaimenia.
Saman jutun huomasi myös lähellä asuva äiti Irmeli Eriksson.
Parin puhelinsoiton jälkeen Eriksson lähetti hakemukset Metsähallitukselle: ykköstoiveena naisilla oli päästä kesäkuussa Pohjois-Karjalan Kolille paimentamaan lampaita ja lepuuttamaan aivojaan.
Arpa ratkaisi valinnan ennätysmäisen yli 600 hakijan joukosta. Hakemusten perusteella kaikkein suosituin paimennuspaikka oli juuri Kolin kansallispuisto.
Talvella Rosendahl oli viettänyt viikonlopun Ukko-Kolilla ja katsellut luontokeskuksessa kesäisiä valokuvia alueelta.
”Ihana paikka, joka olisi kiva nähdä kesällä”, Rosendahl oli ajatellut jo silloin.
Suunnittelija Arto Saari Kolin kansallispuistosta kertoo, että muina vuodenaikoina puiston majoitusmökkejä eli vanhoja perinnetilojen päärakennuksia vuokrataan samaan 400 euron viikkohintaan, jonka paimenet joutuvat viikostaan maksamaan.
”Lampaat tulevat kesällä ekstrana.”
”Tämä on erittäin ekologinen lomanviettotapa: lampaat auttavat maisemanhoidossa ja tulot käytetään kansallispuiston hyväksi. Ilman paimenia lampaita ei voitaisi pitää.”
Hyvinkääläiset naiset ovat tunteneet itsensä tarpeellisiksi kantaessaan ämpäreillä lähilampaille vettä, tarjotessaan leipäpaloja ja pihlajanoksia sekä käydessään vajaan kilometrin päässä sijaitsevalla pässitilalla laskemassa sarvipäät pari kertaa päivässä.
”Olen raaputellut lampaita ja miettinyt, kumpi siinä hoitaa toistaan: lammas ihmistä vai ihminen lammasta”, kiireisestä työelämästä jo eläkkeelle päässyt Eriksson eli Siirin isoäiti Mumsku sanoo.
Hän teki pitkän elämäntyön taloushallinnon stressaavissa tehtävissä ja nauraa nyt, että ainakin lampaiden laskeminen sillä kokemuksella sujuu hyvin.
”Pässien luona olen tehnyt kaupunkilaisen löydön: sarvet ovat lämpimiä ja posket myös”, Irmeli silittelee lähelle tunkevien lampaiden naamoja.
Häntä ei haittaa, vaikka sormet puuhassa mustuvat.
Eriksson on löytänyt hauskoja yksityiskohtia metsästä, kun hän on tehnyt tyttärentyttärensä Siirin kanssa retkiä vajaan kilometrin päähän pässitarhaan. Siiri on innoissaan muun muassa gorillan pääkalloa muistuttavasta kivestä.
”Nyt näette erikoisen kiven!” hän hihkuu polulla kulkiessamme, ja toden totta: gorillahan siinä selvästi on.
Siiri näyttää myös nimeämänsä pässin, joka on silmäkuvion mukaan Rengas.
Lampaista yksi on ristitty Täpläksi.
Siiri keskittyy paimenviikon lopussa omien lempilampaidensa hemmotteluun näkkileivän paloilla. Selvää on, että tätä lomaa muistellaan pitkään ja kaiholla.
Siirin isä Aulis Rosendahl on työkiireiltään ajanut myös Kolille loppuviikoksi ja aikoo perjantain kunniaksi lämmittää ensimmäistä kertaa elämässään savusaunan.
Naisten leiriltä hänelle kantautuneet viestit ovat olleet innostuneita.
”Nämä naiset ovat tällaisia erähenkisiä”, Aulis kehuu hyvin selvinnyttä perhettään.
Ann-Marie viittilöi ylpeänä ekokylpyhuoneen suuntaan:
”Pari tuntia päivässä on mennyt tuossa saunan edustalla pesuvettä nuotiopadassa lämmitellessä. Uimassa olemme käyneet kauppamatkoilla Kolin kylätien varressa.”
Yhdellekään vaelluspatikoinnille kolmikko ei viikon aikana ehtinyt, eli selvää heille on, että Kolille on tultava uudestaan.
”Mutta minkähän vuoden lomalla? Ann-Marien kaikki vapaapäivät ja lomat on jo niin täyteen ohjelmoituja”, huolehtii Eriksson.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
