Maiseman suojelu uhkaa vesittää maakaupat
UURAINEN (MT)
Pasi ja Heini Pyrhösen suunnittelema maa-aineskauppa Uuraisten Kangashäkin kylässä sijaitsevalla Ruotokassin alueella tyssäsi maakuntakaavaan sisällytettyyn ge2-merkintään.
Merkinnällä osoitetaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas, maisemansuojelullinen harjualue.
MTK pitää tilannetta ongelmallisena.
Pyrhösten vuonna 2010 hieroma maa-aineskauppa Lemminkäinen Infra Oy:n kanssa kariutui, koska maa-aineksille ei saanut tarvittavaa ottolupaa.
”Emme voineet solmia kauppaa, sillä kyseisen ge2-merkinnän takia alueelta ei saa ottaa maa-aineksia. Emme olleet saaneet asiasta mitään tietoa, vaikka ympäristövirkamies oli käynyt kartoittamassa Ruotokassin aluetta vuonna 2007 ja lisännyt omistamamme maat ge2:een”, Pasi Pyrhönen kertoo.
Ge2-merkinnän piirissä on Ruotokassin alueella yhteensä 134 hehtaaria, josta 25 hehtaaria kuuluu Pyrhösille.
Lemmikäiselle myytäväksi kaavaillun maa-ainesten ottoalueen pinta-ala on vajaat kuusi hehtaaria.
Pyrhöset kokevat, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.
”Nämä ovat suvun maita, joiden kauppaamista säästimme pahan päivän varalle. Nyt se paha päivä olisi, sillä olemme jääneet työttömiksi ja rahaa tarvitaan. Maassa on kiinni satojatuhansia euroja”, Pasi Pyrhönen kertoo.
Monipolvinen oikeusprosessi maa-ainesten ottoluvasta ge2-merkityllä alueella on ollut vireillä jo viisi vuotta. Pyrhösten pelkona on, että he menettävät oikeutensa omien maiden käyttöön saamatta vastineeksi minkäänlaisia korvauksia.
”Tämä on, uskomatonta kyllä, mahdollista. Korkeimman hallinto-oikeuden aiemman päätöksen mukaan kyseessä ei ole suojelualue, josta maksettaisiin korvauksia”, Pyrhönen kertoo.
Maanomistaja rinnastaa tilanteen laillistettuun ryöstöön.
”Olisi tärkeää, että koko maassa herää keskustelu, mitä tällainen merkintä voi tarkoittaa. Toivottavasti tämä antaa virikkeitä sellaisille, jotka ovat varjelleet maa-aineksia tuleville sukupolville. Ne kannattaa hyödyntää heti, ettei vihreä virkamies niitä varasta.”
MTK:n lakimiehen Tommi Siivosen mukaan kuvio on maanomistajan kannalta ongelmallinen.
”Maa-aineslaki on ilman muuta luvanmyöntämisedellytysten ja omaisuudensuojan näkökulmasta ongelmallinen.”
”Luvanedellytyksiä koskeva sääntely on maisemien osalta hyvin joustavaa ja yleisluonteista. Se antaa luvan myöntävälle ja valitusviranomaiselle paljon harkintavaltaa päätöksenteossa. Usein maanomistajat kokevat sääntelyn aiheellisesti mielivallaksi”, Siivonen sanoo.
Omaisuudensuojan rajoittaminen edellyttää, että lain rajoitus on täsmällisesti määritelty ja sen toteuttamisessa on huolehdittu riittävistä oikeusturvajärjestelyistä.
Siivosen mielestä kumpikaan ei toteudu maa-aineslaissa.
”Maisemansuojelua maassa, jossa periaatteessa mitä tahansa maisemaa voidaan pitää kauniina, ei pitäisi toteuttaa maa-aineslain kaltaisilla ylimalkaisilla säännöksillä.”
MTK:n kanta on, että lainsäädännöllinen valuvika pitää korjata.
”Tällaisia tapauksia on Suomessa riittämiin, valitettavasti. Yksikään poliittinen puolue ei ole syttynyt asian korjaamiseen”, Siivonen toteaa.
Suunnittelujohtaja Olli Ristaniemi Keski-Suomen liitosta pitää aiheellisina maanomistajien pelkoa siitä, että he jäävät kokonaan ilman korvauksia ge2-merkinnän takia.
”Harju-, moreeni- ja kallioalueille kuuluisi maakuntakaavassa luonnonsuojelumerkintä vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi soidensuojelussa. Kun valtio lunastaa alueen luonnonsuojelutarkoituksiin, maanomistajille on maksettava riittävä korvaus.”
Ge2-merkinnän tilanne on paljon epäselvempi maanomistajan oikeuksien kannalta.
Ristaniemi puolustaa Keski-Suomen liiton kantaa, joka on Uuraisten Ruotokassin alueen säilyttäminen ge2:ssa.
”Kyseessä on erittäin luonnontilaisena säilynyt, harvinainen harjukokonaisuus.”
JUKKA KOIVULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
