Onko kuntauudistuksen suunta virheellinen?
Vauhdilla etenevä kuntien yhteen liittäminen ei ole suinkaan mikään uusi ajatus, sillä jo vuonna 1992 suunniteltiin sisäasiainministeriössä kuntien lukumäärän vähentämistä, joka todennäköisesti kuului ehtona EU-jäsenneuvottelujen aloittamiselle. EY-ministeriryhmälle 17.1.1993 esitetty kuntakartta osoitti, että Suomen tuolloiset 447 kuntaa oli aiottu vähentää 88:aan.
Vasta 13 vuotta myöhemmin käynnisti Vanhasen I hallitus hankkeen nimeltä kunta- ja palvelurakenneuudistus. Sen tavoitteena oli palveluiden tarjoaminen rakenteellisesti ja taloudellisesti riittävän vahvoissa kuntayksiköissä.
Aluksi hanke eteni verkkaisesti, kunnes Kataisen hallituksen hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) pani asioihin vauhtia.
Moni varmaan ihmettelee, miksi näin isoa ja monimutkaista asiaa juuri nyt runnotaan vauhdilla läpi, vaikka sitä 13 vuoden ajan oli pidetty yleisöltä täysin salassa? Myös menettelytavat ihmetyttävät!
Onko oikein, että kuntien taloudet saatetaan kestämättömään tilaan tämän päämäärän saavuttamiseksi? Onko sekään oikein, että hanketta nyt pyritään viemään läpi yksinomaan hallituksen ja sitä tukevan eduskuntaenemmistön voimin?
Parlamentaarisesti oikeampi tapa olisi avata valmistelut laajalle yhteiskunnalliselle keskustelulle? Suuri kysymys kun on, voiko suurkuntamalli ylipäätään edes toimia tulevaisuudessa?
Miten esimerkiksi ihmisiä ja tavaroita liikutellaan suuren kunnan alueella, tai muuallakaan, kun uusiutumaton luonnonvara öljy piakkoin loppuu, tai sen saanti ennen sitä vähenee niin, että polttoaineiden hinnat karkaavat tavoittamattomiin?
Taloudellisen kasvun mukanaan tuoma hyvinvointi on vuosi vuodelta saattanut vahvistaa päättäjissämme käsitystä, että kehitys tulee jatkumaan samanlaisena loputtomiin. Sellaisessa mielentilassa tulee tuskin miettineeksi, mistä talouskasvu ja hyvinvointi oikein ovat lähtöisin?
Vastaus tähän on yksinkertaistettuna: lähes kaikki on halvan energian eli juuri öljyn ansiota! Reaalitalouden käyttövoima kun ei ole raha vaan energia. Kun energia loppuu, luhistuu myös talous.
Myös teollisuus tietää, että ilman halpaa öljyä ei voi olla talouskasvua! Tästä saattaa esimerkiksi johtua teollisuustyöpaikkojen kasvava häviäminen.
Tulevaisuudentutkimus asiasta osoittaa, että uusiutuvat energiamuodot ovat ainoa vaihtoehto öljylle. Ne ovat kuitenkin nykyiseen kulutustasoon nähden täysin riittämättömät, joten yhteiskunnan on sopeutettava toimintonsa niihin.
Kyse on siis täydellisestä ja pysyvästä elämänmuutoksesta, johon suurkunnat eivät sovi. Päinvastoin, saattaa Suomeen tulevaisuudessa muodostua tuhansia pienkuntia.
Sven-Olof Jakobsson
Kokkola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
